täällä :
http://pienisuurimiehenalku.blogspot.com/
Tervetuloa sinne jatkamaan lueskelua, tämä blogi sai nyt siis päätöksensä :)
Uudessa enemmän juttua myös noista vanhemmista lapsista, eli kokonaisvaltasesti koko perheestä :)
Suuri kiitos vielä kaikille jotka tukivat rankan odotuksen aikana <3
perjantai 10. kesäkuuta 2011
tiistai 17. toukokuuta 2011
Syntymän ihme
Torstaina 5.5. menin siis ä-polille, sovittu aika oli 9.45.
Siitä sit pissinäytettä jättään ja käyrille pötköttään. Kätilö ilmotti että leukkarit oli vähän koholla, mutta saatto johtua ihan siitäkin kun oli niukka näyte.
Käyrä oli hyvää ja verenpaineet kuulemma ok, pohdin vaan että ottikohan kukaa huomioon että mun paineet oli normaalisti luokkaa 102/62 ja tuollon ne oli muistaakseni 130/89..
Sitten ultraan ja oli sama lääkäri ottamassa vastaan joka oli viikkoa aiemminkin, se oli sit käyny M. Hirviojalta (oli Jessen synnytyksessä mukana) mielipidettä käynnistyksestä ja ilmotti heti, että se kyllä tänä päivänä alotetaan, kun mun toiveenani on näin ollut ja toinenkin lääkäri sitä puolsi, tällä taustalla..
Vauvalla oli kaikki kunnossa, paino-arvio oli 3,4 - 3,5 kg ja mä luotin ehkä jopa siihen että hädin tuskin olis tota 3,4kg:a kun kaikki oli tähän mennessä sanonu että "hirmusen pieni" jne..
Kohdunsuu olikin sit samassa missä viikko aiemmin, eli _mitään_ ei ollut tapahtunu.
Käynnistystapana cytotec.
Ensimmäisen napin sain klo 11, osastolle siirryin klo 12. Miehelle soittelin heti kun sain tietää että sinne jäädään, että tietää sit hommata itelleen kyydin kaupunkiin :)
Supistuksia alko tuleen aikalailla heti sen jälkeen kun olin ekan napin ottanu, 12 supistusta laskin siihen tuntiin minkä istuin ja odotin siellä ä-polin aulassa, ei ne millään tavalla kipeitä olleet, mutta tunsi kuitenkin.
Seuraava lääke laitettiin kohdunsuulle 15.40, tässä vaiheessa supistukset oli laantuneet jonkun verran ja mä kärvistelin osastolla, kun huonetoverina oli nainen joka oli siellä supistusten estossa, rv 31..
Suppareita lähti taas tuleen aika säännöllisesti taas ton toisen pillerin jälkeen, mutta ei ne sit tehneet kuitenkaan mitään tuolla alakerrassa ja illalla käytiin tuikkaamassa joku kipupiikki olkapäähän, että saisin nukuttua. P*skan marjat, se meni päähän ku metrin halko ja alko naamaa kutittaan, kutinaan piti sit pyytää lääkettä ja sain ataraxia, minkä tarkotus oli auttaa myös nukahtaan, mutta loppuyön mä sit pidättelin oksennusta, kun se piikki teki myös vuosisadan "krapulan" .. huh..
Aamulla 6.5. tsekattiin paikat ja kanavaa jälkellä ~1,5cm, sisäsuu löyhästi auki sormelle, omia suppareita tuli muutamia, suht säännöllisesti, muttei niissä tuntua ollut kuitenkaan.
Sit käytiin laittamassa cytotec siinä 10-11 välillä ja hetken päästä oli erikoislääkäri todennu että katotaan nyt niillä mun omilla supistuksilla vielä ja kätilö kävi napsaamassa sen pillerin pois.
Klo 16 käytiin toteamassa että omat supparit ei riitä ja tuotiin taas cytotec kohdunsuulle.
Se ei kauheesti tuntunu vaikuttavan ja vasta klo 18 alko supparit vahvistuun ja tuleen taas säännöllisesti, nyt niissä oli jopa tuntuakin, muttei ne juuri mitään tehny, klo 21 oli kohdunsuu auennu 2 sormelle. Yöks en huolinu enään sitä kipulääkettä, vaan seisoin suihkussa varmaan tunnin ja kuumatyynyn kanssa menin sit nukkuun, kävin sitä kertaalleen mikrossa lämmittämässä uudestaankin, noin klo 2 supistukset sit laantu..
Lauantaina 7.5. mentiin jo 40+1,
lääkäri kävi ~klo 10 ja nyt oltiin auki jo 3cm, enään ei laitettu cytotecia ja saatiin lupaus saliin pääsystä, heti kun semmonen vapautuu,, käytiin miehen kanssa ulkona kävelyllä ja suppareita tuli säännöllisen epäsäännöllisesti,, oli varmaan kiva muilla kun mä puuskutin siinä lähikaupan kassalla, iski meinaan aika mojovan just samalla hetkellä kun piti olla maksamassa :D
13.45 päästiin saliin ja 14.05 alettiin tiputtaan oksitosiinia..
klo 16.30 mennessä ei ollu tapahtunu oikein mitään, oksitosiinia nostettiin säännöllisesti, auki oli edelleen 3cm ja kalvorakko alko muotoutuun tässä vaiheessa..
Olo oli todella kipeä, etenkin kun supparit oli hyvin epäsäännöllisiä vielä..
18.30 istuin ammeessa suihkun kanssa ja
19.30 puhkastiin kalvot, auki olin jo hurjat 4cm..
20.10 alotettiin tiputtaan antibioottia,, Nojailin sit säkkityynyyn ja koitin eri keinoja miten sais otettua näppärästi supistuksia vastaan,, hitto kun niitäkään ei osannu yhtään ennakoida kun edelleen oli epäsännöllisiä..
klo 21.20 kohdunsuula tilanne oli edelleen sama,4cm ja sain samalla kohdunkaulanpuudutteen.. Puudute EI toiminu tälläkään kertaa.. ihmettelen vaan mistä ne on tohon kertomukseen repässy että se auttaa..? 21.45 on meinaan kirjotettu että se ei oikein auta ja taas suihku kutsu..
22.25 mä aloin sit jo tosissani pohtiin epiduraalia, mitä mä en oo IKINÄ huolinu, pelkään meinaan neuloja jo muutenkin ja kammoksu(i)n ajatusta että joku tökkäis neulan mun selkääni ja onhan noita "kauhukertomuksia" kuultu,, mutta sit kun järjellä aloin pohtiin, että mikään muu ei tuu mua auttaan niihin kipuihin ja niiden kanssa en pysty rentoutuun, niin suostuin sit. Oli vielä lahdesta tullu joku alanansa ammattilainen, pitkän työuran tehny anestesialääkäri päivystämässä. Hyvin se meni, vähän inhottavasti tuntu kerran kun osu johonkin hermoon, ihan kun jonkun letkun olis vetäny pois mun selkärangastani, hyi..
Taisin kaks supistusta tuntea sen jälkeen ja saatoin vaan todeta että sehän oikeesti toimii! :)
00.45 oli paikat auki 7cm, 2.15 sit 9cm ja tässä välissä kätilö kävi tuuppaamassa reunoja pois tieltä, lähti ja samalla hetkellä mä aloin tunteen että nyt laskeutuu pää alas, ääntä oli pakko käyttää supistusten tullessa ja niiden välissä huusin miestä hereille, se simahti siinä puolen yön tienoilla toiseen sänkyyn mikä siellä salissa oli..
2.29 alko ponnistus ja päässäni vaan päätin että tällä kertaa tää on nopeesti ohi,, ponnistin ja ponistin ja sit jo huudettiin että hetkeks seis ja sit sai taas jatkaa. 5 min ponnistuksen jälkeen oli poika syntyny (klo 2.34) siinä se kertaalleen vinkas ja alotti vaan tuiman tuijotuksen kätilöihin, kaveri oli todella kinanen ja viimein sieltä sit alko pieni parkukin tulemaan,, kyllä siinä itku tuli itellä sitä katellessa, vielä enemmän kun kätilö sano, ettei tän parempaa äitienpäivälahjaa voi saada.
Pojan sain rinnalle, siihen hän rauhottu nopeesti, tunne oli uskomaton, "voiko tää olla totta? Elävä vauva!" Tunnin vauva sit roikku rinnalla, oli melkonen imuvoima ja kätilökin kiljas kivusta kun otti vauvan siitä "irti" :D
Meinas joutua kutsuun sit vielä lastenlääkärin paikalle, kun pojalla pulssi hakkas 200/min, mutta onnek siitä pienen pesun jälkeen rauhottu sinne 161-167 tienoille ja päästiin siirtyyn osastolle.
Osastolla pojalla oli infektioseuranta kahden vuorokauden ikäseks asti ja niissä tuli onneks hyvät tulokset, mikään ei viitannu siihen että olis saanu tartuntaa siitä streptosta. Huh!
Kotiin lähtiessä sain vielä synnytyskertomuksen josta sit selvis että olipa ollu napanuora kertaalleen kaulan ympärillä, tän takia mun käskettiin hengähtään kesken ponnistusvaiheen että olivat saaneet sen kiepautettua pois.. Mutta jännä sinänsä ettei mulle sanottu mitään,, eikö ne uskaltanu?
Mä vaan ihmettelin sitä pientä nirhaumaa toisen kaulassa ja verenpurkaumia silmissä, mitkä näkyy vieläkin, niistä tosin ajattelin että olis voinu tulla ihan siinä ponnistusvaiheessakin.
Niin ja istukasta sanottiin salissa että on hieman kalkkeutunut, mutta tästä ei ollut merkintää missään..
Mutta kaikinpuolin jäi kuitenkin hyvä maku tosta synnytyksestä, tää kun saatto olla se viimenen mun kohdallani.
Ne viralliset kestot oli
I 6h59min
II 5min
III 6min
kokonaiskesto siis 7h10min :)
Tässä vielä me, syntymäpäivän iltana <3
Siitä sit pissinäytettä jättään ja käyrille pötköttään. Kätilö ilmotti että leukkarit oli vähän koholla, mutta saatto johtua ihan siitäkin kun oli niukka näyte.
Käyrä oli hyvää ja verenpaineet kuulemma ok, pohdin vaan että ottikohan kukaa huomioon että mun paineet oli normaalisti luokkaa 102/62 ja tuollon ne oli muistaakseni 130/89..
Sitten ultraan ja oli sama lääkäri ottamassa vastaan joka oli viikkoa aiemminkin, se oli sit käyny M. Hirviojalta (oli Jessen synnytyksessä mukana) mielipidettä käynnistyksestä ja ilmotti heti, että se kyllä tänä päivänä alotetaan, kun mun toiveenani on näin ollut ja toinenkin lääkäri sitä puolsi, tällä taustalla..
Vauvalla oli kaikki kunnossa, paino-arvio oli 3,4 - 3,5 kg ja mä luotin ehkä jopa siihen että hädin tuskin olis tota 3,4kg:a kun kaikki oli tähän mennessä sanonu että "hirmusen pieni" jne..
Kohdunsuu olikin sit samassa missä viikko aiemmin, eli _mitään_ ei ollut tapahtunu.
Käynnistystapana cytotec.
Ensimmäisen napin sain klo 11, osastolle siirryin klo 12. Miehelle soittelin heti kun sain tietää että sinne jäädään, että tietää sit hommata itelleen kyydin kaupunkiin :)
Supistuksia alko tuleen aikalailla heti sen jälkeen kun olin ekan napin ottanu, 12 supistusta laskin siihen tuntiin minkä istuin ja odotin siellä ä-polin aulassa, ei ne millään tavalla kipeitä olleet, mutta tunsi kuitenkin.
Seuraava lääke laitettiin kohdunsuulle 15.40, tässä vaiheessa supistukset oli laantuneet jonkun verran ja mä kärvistelin osastolla, kun huonetoverina oli nainen joka oli siellä supistusten estossa, rv 31..
Suppareita lähti taas tuleen aika säännöllisesti taas ton toisen pillerin jälkeen, mutta ei ne sit tehneet kuitenkaan mitään tuolla alakerrassa ja illalla käytiin tuikkaamassa joku kipupiikki olkapäähän, että saisin nukuttua. P*skan marjat, se meni päähän ku metrin halko ja alko naamaa kutittaan, kutinaan piti sit pyytää lääkettä ja sain ataraxia, minkä tarkotus oli auttaa myös nukahtaan, mutta loppuyön mä sit pidättelin oksennusta, kun se piikki teki myös vuosisadan "krapulan" .. huh..
Aamulla 6.5. tsekattiin paikat ja kanavaa jälkellä ~1,5cm, sisäsuu löyhästi auki sormelle, omia suppareita tuli muutamia, suht säännöllisesti, muttei niissä tuntua ollut kuitenkaan.
Sit käytiin laittamassa cytotec siinä 10-11 välillä ja hetken päästä oli erikoislääkäri todennu että katotaan nyt niillä mun omilla supistuksilla vielä ja kätilö kävi napsaamassa sen pillerin pois.
Klo 16 käytiin toteamassa että omat supparit ei riitä ja tuotiin taas cytotec kohdunsuulle.
Se ei kauheesti tuntunu vaikuttavan ja vasta klo 18 alko supparit vahvistuun ja tuleen taas säännöllisesti, nyt niissä oli jopa tuntuakin, muttei ne juuri mitään tehny, klo 21 oli kohdunsuu auennu 2 sormelle. Yöks en huolinu enään sitä kipulääkettä, vaan seisoin suihkussa varmaan tunnin ja kuumatyynyn kanssa menin sit nukkuun, kävin sitä kertaalleen mikrossa lämmittämässä uudestaankin, noin klo 2 supistukset sit laantu..
Lauantaina 7.5. mentiin jo 40+1,
lääkäri kävi ~klo 10 ja nyt oltiin auki jo 3cm, enään ei laitettu cytotecia ja saatiin lupaus saliin pääsystä, heti kun semmonen vapautuu,, käytiin miehen kanssa ulkona kävelyllä ja suppareita tuli säännöllisen epäsäännöllisesti,, oli varmaan kiva muilla kun mä puuskutin siinä lähikaupan kassalla, iski meinaan aika mojovan just samalla hetkellä kun piti olla maksamassa :D
13.45 päästiin saliin ja 14.05 alettiin tiputtaan oksitosiinia..
klo 16.30 mennessä ei ollu tapahtunu oikein mitään, oksitosiinia nostettiin säännöllisesti, auki oli edelleen 3cm ja kalvorakko alko muotoutuun tässä vaiheessa..
Olo oli todella kipeä, etenkin kun supparit oli hyvin epäsäännöllisiä vielä..
18.30 istuin ammeessa suihkun kanssa ja
19.30 puhkastiin kalvot, auki olin jo hurjat 4cm..
20.10 alotettiin tiputtaan antibioottia,, Nojailin sit säkkityynyyn ja koitin eri keinoja miten sais otettua näppärästi supistuksia vastaan,, hitto kun niitäkään ei osannu yhtään ennakoida kun edelleen oli epäsännöllisiä..
klo 21.20 kohdunsuula tilanne oli edelleen sama,4cm ja sain samalla kohdunkaulanpuudutteen.. Puudute EI toiminu tälläkään kertaa.. ihmettelen vaan mistä ne on tohon kertomukseen repässy että se auttaa..? 21.45 on meinaan kirjotettu että se ei oikein auta ja taas suihku kutsu..
22.25 mä aloin sit jo tosissani pohtiin epiduraalia, mitä mä en oo IKINÄ huolinu, pelkään meinaan neuloja jo muutenkin ja kammoksu(i)n ajatusta että joku tökkäis neulan mun selkääni ja onhan noita "kauhukertomuksia" kuultu,, mutta sit kun järjellä aloin pohtiin, että mikään muu ei tuu mua auttaan niihin kipuihin ja niiden kanssa en pysty rentoutuun, niin suostuin sit. Oli vielä lahdesta tullu joku alanansa ammattilainen, pitkän työuran tehny anestesialääkäri päivystämässä. Hyvin se meni, vähän inhottavasti tuntu kerran kun osu johonkin hermoon, ihan kun jonkun letkun olis vetäny pois mun selkärangastani, hyi..
Taisin kaks supistusta tuntea sen jälkeen ja saatoin vaan todeta että sehän oikeesti toimii! :)
00.45 oli paikat auki 7cm, 2.15 sit 9cm ja tässä välissä kätilö kävi tuuppaamassa reunoja pois tieltä, lähti ja samalla hetkellä mä aloin tunteen että nyt laskeutuu pää alas, ääntä oli pakko käyttää supistusten tullessa ja niiden välissä huusin miestä hereille, se simahti siinä puolen yön tienoilla toiseen sänkyyn mikä siellä salissa oli..
2.29 alko ponnistus ja päässäni vaan päätin että tällä kertaa tää on nopeesti ohi,, ponnistin ja ponistin ja sit jo huudettiin että hetkeks seis ja sit sai taas jatkaa. 5 min ponnistuksen jälkeen oli poika syntyny (klo 2.34) siinä se kertaalleen vinkas ja alotti vaan tuiman tuijotuksen kätilöihin, kaveri oli todella kinanen ja viimein sieltä sit alko pieni parkukin tulemaan,, kyllä siinä itku tuli itellä sitä katellessa, vielä enemmän kun kätilö sano, ettei tän parempaa äitienpäivälahjaa voi saada.
Pojan sain rinnalle, siihen hän rauhottu nopeesti, tunne oli uskomaton, "voiko tää olla totta? Elävä vauva!" Tunnin vauva sit roikku rinnalla, oli melkonen imuvoima ja kätilökin kiljas kivusta kun otti vauvan siitä "irti" :D
Meinas joutua kutsuun sit vielä lastenlääkärin paikalle, kun pojalla pulssi hakkas 200/min, mutta onnek siitä pienen pesun jälkeen rauhottu sinne 161-167 tienoille ja päästiin siirtyyn osastolle.
Osastolla pojalla oli infektioseuranta kahden vuorokauden ikäseks asti ja niissä tuli onneks hyvät tulokset, mikään ei viitannu siihen että olis saanu tartuntaa siitä streptosta. Huh!
Kotiin lähtiessä sain vielä synnytyskertomuksen josta sit selvis että olipa ollu napanuora kertaalleen kaulan ympärillä, tän takia mun käskettiin hengähtään kesken ponnistusvaiheen että olivat saaneet sen kiepautettua pois.. Mutta jännä sinänsä ettei mulle sanottu mitään,, eikö ne uskaltanu?
Mä vaan ihmettelin sitä pientä nirhaumaa toisen kaulassa ja verenpurkaumia silmissä, mitkä näkyy vieläkin, niistä tosin ajattelin että olis voinu tulla ihan siinä ponnistusvaiheessakin.
Niin ja istukasta sanottiin salissa että on hieman kalkkeutunut, mutta tästä ei ollut merkintää missään..
Mutta kaikinpuolin jäi kuitenkin hyvä maku tosta synnytyksestä, tää kun saatto olla se viimenen mun kohdallani.
Ne viralliset kestot oli
I 6h59min
II 5min
III 6min
kokonaiskesto siis 7h10min :)
Tässä vielä me, syntymäpäivän iltana <3
torstai 12. toukokuuta 2011
Pieni mies
Sain maailman parhaan äitienpäivälahjan sunnuntaina klo 2.34 kun pieni mies syntyi ja parkaisi <3
Strategiset mitat olivat 3705g/51cm ja py35cm, eli melkoinen pötkylä sitten kuitenkin :)
Hän siis syntyi viimein rv 40+2 kolmannen käynnistyspäivän päätteeksi.
Äitikin oli tällä kerta urhea ja suostui ottamaan epiduraalin ;)
Auttoi sen verran rentoutumaan että avautuminen nopeutui ja sai itekkin hiukan hengähdettyä kun alkoi olemaan jo voimat pois niiden kipujen jäljiltä.
Kaikki meni siis loppuviimein hyvin,
synnytys laskettiin alkaneeksi kalvojen puhkasusta,
I- vaihe 6h 59min
II- vaihe 5min
III- vaihe 6min
Istukallakin oli kokoa ihan reippaasti, 690g, eli onhan tuota painoa tuossa navan takana ollut ihan riitämiin, ilmankos olo olikin jo melko tukala ;)
Kirjottelen paremmin kun saan vielä ajatukset järjestykseen, melkosta mielen myllerrystähän tämä vielä on, mutta olo on kyllä hyvin Onnellinen <3
Strategiset mitat olivat 3705g/51cm ja py35cm, eli melkoinen pötkylä sitten kuitenkin :)
Hän siis syntyi viimein rv 40+2 kolmannen käynnistyspäivän päätteeksi.
Äitikin oli tällä kerta urhea ja suostui ottamaan epiduraalin ;)
Auttoi sen verran rentoutumaan että avautuminen nopeutui ja sai itekkin hiukan hengähdettyä kun alkoi olemaan jo voimat pois niiden kipujen jäljiltä.
Kaikki meni siis loppuviimein hyvin,
synnytys laskettiin alkaneeksi kalvojen puhkasusta,
I- vaihe 6h 59min
II- vaihe 5min
III- vaihe 6min
Istukallakin oli kokoa ihan reippaasti, 690g, eli onhan tuota painoa tuossa navan takana ollut ihan riitämiin, ilmankos olo olikin jo melko tukala ;)
Kirjottelen paremmin kun saan vielä ajatukset järjestykseen, melkosta mielen myllerrystähän tämä vielä on, mutta olo on kyllä hyvin Onnellinen <3
perjantai 6. toukokuuta 2011
Rv 40+0
Enpäs ole koskaan laskettua aikaa saavuttanut, saatika ylittänyt ja näin nyt pääsi käymään!
Tuntuu nämä toukokuun muutkin vauvat olevan melko tiukassa, joten en mä ainoa ole joka viel(kin) kärvistelee ;)
Täällä siis ollaan, toista päivää käynnistettävänä ja viimein näyttäis siltä että aamulla on mahdollisuus päästä tipalla vauhdittamaan saliin tötä hommaa!
Eilen alotettiin cytotecilla, yks suuhun ja seuraava alakertaan, tänään sain ensimmäisen aamupäivällä, mutta erikoislääkäri olikin sitä mieltä että ei, joten kätilö kävi sen nappaamassa vielä pois. Neljältä itlapäivällä laitettiin kuitenkin taas lääke kohdunsuulle..
Edistystä? Hyvin lievää..
Eilen ei tapahtunut oikeastaan mitään ja illalla sainkin melkosen kipupiikin käsivarteen, oli sitten meinaan vuosisadan humala ja krapula hyvin tiivistettynä hyvin lyhyeen aikaan!
Ensin se vei kivut ja unen, sitten tuli kivut takasin ja karmea kutina naamaan.. Sitten sain kutinaan lääkkeen ja loppuyön taistelin pahaa oloa vastaan,, ja ne hetket mitä sain torkahdettua, niin heräsin hiostavaan tunteeseen ja aamulla lonkat oli sen verran kipeät etten meinannu edes vessaan päästä..
Että toivotaan ettei täällä kauaa tarvitse köllötellä enään!
Supistukset alkaa olemaan sitä luokkaa että näiden vois jo uskoa tekevänkin jotain! Josko meillä huomenna olis vauva? Elävä? <3
Tuntuu nämä toukokuun muutkin vauvat olevan melko tiukassa, joten en mä ainoa ole joka viel(kin) kärvistelee ;)
Täällä siis ollaan, toista päivää käynnistettävänä ja viimein näyttäis siltä että aamulla on mahdollisuus päästä tipalla vauhdittamaan saliin tötä hommaa!
Eilen alotettiin cytotecilla, yks suuhun ja seuraava alakertaan, tänään sain ensimmäisen aamupäivällä, mutta erikoislääkäri olikin sitä mieltä että ei, joten kätilö kävi sen nappaamassa vielä pois. Neljältä itlapäivällä laitettiin kuitenkin taas lääke kohdunsuulle..
Edistystä? Hyvin lievää..
Eilen ei tapahtunut oikeastaan mitään ja illalla sainkin melkosen kipupiikin käsivarteen, oli sitten meinaan vuosisadan humala ja krapula hyvin tiivistettynä hyvin lyhyeen aikaan!
Ensin se vei kivut ja unen, sitten tuli kivut takasin ja karmea kutina naamaan.. Sitten sain kutinaan lääkkeen ja loppuyön taistelin pahaa oloa vastaan,, ja ne hetket mitä sain torkahdettua, niin heräsin hiostavaan tunteeseen ja aamulla lonkat oli sen verran kipeät etten meinannu edes vessaan päästä..
Että toivotaan ettei täällä kauaa tarvitse köllötellä enään!
Supistukset alkaa olemaan sitä luokkaa että näiden vois jo uskoa tekevänkin jotain! Josko meillä huomenna olis vauva? Elävä? <3
tiistai 3. toukokuuta 2011
rv 39+4 ja neuvolaa..
Tänään oli toivon mukaan viimenen neuvola, uutta aikaa ei edes varattu :)
Kaikki muuten ok, painoa tullu 1,5kg/viikko, kiitos näiden järkyttävien turvotuksien
ja todennäköisesti turvotusten ansiosta myös hb näytti olevan kovin matala, vaan 114..
Luulepa että siinä kuitenkin oli aika paljon kudosnestettä mukana :/
Pissa kuitenkin puhdas, eli ei viitteitä myrkytykseen kuitenkaan.
Torstaina olis sit se äitipolille meno taas, ellei tää nyt innostu laittaan ytyä näihin supistuksiin mitä on tasaseen tahtiin tullu koko päivän.. Mä sanoin neuvolassakin, että mä en sieltä sit suostu enään lähteen, koska mitäs menivät mulle sanoon sillon puolen välin jälkeen, että "missään nimessä ei yli päästetä" ja mun kanssahan saa sitten alkaa vääntään siitä, et mikä on se yli aikasuus, onko se 40+ vaiko 42+, mä luen, että yli on menty siinä vaiheessa kun ollaan 40+ ja sillä selvä.
Milläs häätävät mut sieltä pois jos mä isken perseen penkkiin ja jään odottaan? Pitäiskö pakata oikein eväätkin mukaan :D
Tossa tunnin päästä voi muuten sanoa, että tää on kaikkein pisimmälle mennyt odotus!
Esikoinen on syntyny 39+3 ja kakkonen 39+5, kakkonen tosin lähti syntymään 39+4 ja jos olisin vaikkapa 4minuuttia nopeammin ponnistanut, niin olis syntyny viikoille 39+4, eli 3min. mentiin seuraavan päivän puolelle :D
Mä olen kyllä ihan tukossa, että siinä mielessä ei ole mikään maailman ihanteellisin olotila lähteä synnyttään, MUTTA, tää pää alkaa jo muutenkin leviään, että mitäs sitten?
Pohdinkin jo että laittaakohan ne mut eristyksiin sitten vai häh..
No, ehkä se sitten selviää jahka sinne asti pääsee.
Kaikki muuten ok, painoa tullu 1,5kg/viikko, kiitos näiden järkyttävien turvotuksien
ja todennäköisesti turvotusten ansiosta myös hb näytti olevan kovin matala, vaan 114..
Luulepa että siinä kuitenkin oli aika paljon kudosnestettä mukana :/
Pissa kuitenkin puhdas, eli ei viitteitä myrkytykseen kuitenkaan.
Torstaina olis sit se äitipolille meno taas, ellei tää nyt innostu laittaan ytyä näihin supistuksiin mitä on tasaseen tahtiin tullu koko päivän.. Mä sanoin neuvolassakin, että mä en sieltä sit suostu enään lähteen, koska mitäs menivät mulle sanoon sillon puolen välin jälkeen, että "missään nimessä ei yli päästetä" ja mun kanssahan saa sitten alkaa vääntään siitä, et mikä on se yli aikasuus, onko se 40+ vaiko 42+, mä luen, että yli on menty siinä vaiheessa kun ollaan 40+ ja sillä selvä.
Milläs häätävät mut sieltä pois jos mä isken perseen penkkiin ja jään odottaan? Pitäiskö pakata oikein eväätkin mukaan :D
Tossa tunnin päästä voi muuten sanoa, että tää on kaikkein pisimmälle mennyt odotus!
Esikoinen on syntyny 39+3 ja kakkonen 39+5, kakkonen tosin lähti syntymään 39+4 ja jos olisin vaikkapa 4minuuttia nopeammin ponnistanut, niin olis syntyny viikoille 39+4, eli 3min. mentiin seuraavan päivän puolelle :D
Mä olen kyllä ihan tukossa, että siinä mielessä ei ole mikään maailman ihanteellisin olotila lähteä synnyttään, MUTTA, tää pää alkaa jo muutenkin leviään, että mitäs sitten?
Pohdinkin jo että laittaakohan ne mut eristyksiin sitten vai häh..
No, ehkä se sitten selviää jahka sinne asti pääsee.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
rv 39+0
Kyllä, mä kuulun siihen "ei toimi"- kategoriaan :D
No mutta mullapa on sitten ihan omasta takaa vappuballo, ei tartte erikseen käydä ostelemassa ;)
Tässäpä kuvaa kun ei täällä nyt mitään ihmeellistä sitten eilisen jälkeen ole :)
Ja omat näkymät :D huvittava puikula noin kuvassa, ei se omaan silmään näytä tommoselta :D
No mutta mullapa on sitten ihan omasta takaa vappuballo, ei tartte erikseen käydä ostelemassa ;)
Tässäpä kuvaa kun ei täällä nyt mitään ihmeellistä sitten eilisen jälkeen ole :)
Ja omat näkymät :D huvittava puikula noin kuvassa, ei se omaan silmään näytä tommoselta :D
torstai 28. huhtikuuta 2011
rv38+6
Elikkäs täällä edelleen, yhdessä kasassa, huomenna rv 39+0.
No, 6päivää ja ollaan siinä mihin mun pisimmälle mennyt raskaus on päätynyt, kakkonen siis syntyi 39+5.. JOSPA tämä aikasemmin?
Eilen käytiin siellä äitipolilla, oli se aika kun piti katsoa jos alkais se kypsyttely..
Noh, yläpää mulla ainakin on hyvinkin kypsä jo,
olen antanu itelleni luvan alkaa märiseen joka käänteessä, vaikka tässä vaiheessa kai pitäis vielä nauttia kun on "rauhallista" ?
Jeah,, ehkä jos kyseessä olis ensimmäinen, mutta kyllä mä nauttisin jos olo ei olis koko aikaa niin helkkarin kipee ja kömpelö, niin pääsis noiden isompien perässäkin.
Inhottavaa kun lähes jokaiseen mitä ne pyytää, on vastattava "äiti ei nyt yksinkertasesti pysty".. :/
No siis niin, kohdunsuulla ei ollut tapahtunu mitään sitten perjantain, eli turhaan täällä supistellaan.
Pikkumiehellä kuitenkin näytti olevan kaikki hyvin, painoa jo arviolta 3281grammaa, eli melkonen pötkylä siellä jo on! :)
Tuleva mummo kysy että "eikös sen pitäny olla pieni?" kun kerroin paino-arvion :D
No, onhan tää vielä, isoin näistä mun on ollut kuitenkin yli 3,6kg, äidilläni kaikki me tytöt ollaan oltu alle 3kg :D
Ens viikolle vielä varattiin aika, tasan viikko tästä ja ilmasin kyllä luukulla olevani hyvinkin pettynyt jos se aika on vielä tarpeellinen!
Eilen illalla sain vinkkiä että kannattaa kokeilla tuoretta ananasta, tähän mennessä olen kyllä popsinu purkki-ananasta siinä toivossa että turvotukset helpottais,
tänään sit kävin hakemassa kaupasta tuoreen ananaksen ja muistissa oli vielä viime kertanen kun ostin ja se oli ihan kammottavan pahaa..
Yllätyspäs olikin melkonen, tällä kertaa se oli ihan tuhottoman hyvää! NAM!
Mukulat koitti kovasti päästä osingoille ja niille kun annoin paloja niin hetken päästä kyllä tuli taas toinen viereen "mä kyl voisin ottaa viel yhden palan" :D
Jep, tuore ananas siis kuulemma saattaa aiheuttaa supistuksia, toisilla auttaa ja toisilla ei myös synnytyksen käynnistykseen..
Mä sit taidan olla sitä "toisilla ei" - laatua..
Mutta vapullekkin tossa sitten tein jo suunnitelmia, lähdetään yö-kylään ja sunnuntaina lasten kanssa vapputoria jne..
Tietty toivon että suunnitelmat sais muutoksia, mutta onpahan sitten edes jotain tekemistä, muutakin kun vain o-d-o-t-t-a-a...
Jepulis juu,,
huomenna sit masukuvaa :)
No, 6päivää ja ollaan siinä mihin mun pisimmälle mennyt raskaus on päätynyt, kakkonen siis syntyi 39+5.. JOSPA tämä aikasemmin?
Eilen käytiin siellä äitipolilla, oli se aika kun piti katsoa jos alkais se kypsyttely..
Noh, yläpää mulla ainakin on hyvinkin kypsä jo,
olen antanu itelleni luvan alkaa märiseen joka käänteessä, vaikka tässä vaiheessa kai pitäis vielä nauttia kun on "rauhallista" ?
Jeah,, ehkä jos kyseessä olis ensimmäinen, mutta kyllä mä nauttisin jos olo ei olis koko aikaa niin helkkarin kipee ja kömpelö, niin pääsis noiden isompien perässäkin.
Inhottavaa kun lähes jokaiseen mitä ne pyytää, on vastattava "äiti ei nyt yksinkertasesti pysty".. :/
No siis niin, kohdunsuulla ei ollut tapahtunu mitään sitten perjantain, eli turhaan täällä supistellaan.
Pikkumiehellä kuitenkin näytti olevan kaikki hyvin, painoa jo arviolta 3281grammaa, eli melkonen pötkylä siellä jo on! :)
Tuleva mummo kysy että "eikös sen pitäny olla pieni?" kun kerroin paino-arvion :D
No, onhan tää vielä, isoin näistä mun on ollut kuitenkin yli 3,6kg, äidilläni kaikki me tytöt ollaan oltu alle 3kg :D
Ens viikolle vielä varattiin aika, tasan viikko tästä ja ilmasin kyllä luukulla olevani hyvinkin pettynyt jos se aika on vielä tarpeellinen!
Eilen illalla sain vinkkiä että kannattaa kokeilla tuoretta ananasta, tähän mennessä olen kyllä popsinu purkki-ananasta siinä toivossa että turvotukset helpottais,
tänään sit kävin hakemassa kaupasta tuoreen ananaksen ja muistissa oli vielä viime kertanen kun ostin ja se oli ihan kammottavan pahaa..
Yllätyspäs olikin melkonen, tällä kertaa se oli ihan tuhottoman hyvää! NAM!
Mukulat koitti kovasti päästä osingoille ja niille kun annoin paloja niin hetken päästä kyllä tuli taas toinen viereen "mä kyl voisin ottaa viel yhden palan" :D
Jep, tuore ananas siis kuulemma saattaa aiheuttaa supistuksia, toisilla auttaa ja toisilla ei myös synnytyksen käynnistykseen..
Mä sit taidan olla sitä "toisilla ei" - laatua..
Mutta vapullekkin tossa sitten tein jo suunnitelmia, lähdetään yö-kylään ja sunnuntaina lasten kanssa vapputoria jne..
Tietty toivon että suunnitelmat sais muutoksia, mutta onpahan sitten edes jotain tekemistä, muutakin kun vain o-d-o-t-t-a-a...
Jepulis juu,,
huomenna sit masukuvaa :)
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Tj 10 !!
Tänään jäljellä 10 päivää, laskettuun aikaan :)
Eilen illalla alko taas tuntuvia supistuksia tuleen, samoin yöllä tuli kun heräilin.. Aamulla myös.. Kohtu tuntuu tosi supistus-herkältä, ei tarvinnu kun vähän tuupata kyljestä, niin kovaks meni samantien.. JOSPA siis pian <3
Aamu alotettiin myös melkosella paniikilla,
kääntelin kylkeä puolelta toiselle ja yleensä vauvakin alkaa tästä möyryämään,
nyt.. ei mitään.
Ei kerrassaan mitään ja kuvittelin jo tuntevani kuinka hän vain "valuu" puolelta toiselle ja samalla supisteli.
Kylmät väreet meni kroppaa pitkin ja mielessä vaikka mitä ajatuksia,
karmivaa? KYLLÄ!
Kävin vessassa ja nappaamassa palan suklaata, sekä huikan limua (mahdollisimman makeeta vaan naamariin) ja pötkötteleen takasin, EI MITÄÄN!
Tuupin ja tökin ikuisuudelta tuntuneen ajan,
pakko oli nousta ylös sängystä, tein aamupalan ja teekupillisen jälkeen tuupin taas,
ja *syvä huokaus* vauva heräs!!
Voi Luoja että voi ihminen olla paniikissa!
Onhan se joo kovin mukavaa että meidän lapsilla on hyvät unenlahjat, mutta onko äidille pakko aiheuttaa paniikki jo ennen syntymäänsä? Ilmeisesti on ja kohdussakin vedetään sikeitä jo ihan täysillä..
Mutta niin se oli tuo eläväinen poikakin, vauvana sitä ei saanu hereille sitten millään, ennen kun herralla itsellään oli nälkä.. Esikoinen tais olla vähän herkkä-unisempi, mitä nyt nukahti yleensä parhaiten imurin hurinaan :D
Mutta siis, hengissä on, se on pää-asia.
Mä olen varmaan miljoona kertaa nimittäin sanonu, että mä HALUAN tämän lapsen, elävänä ja elossa pysyvänä ja piste.
Huomenna äitipolille aika heti aamusta, lapset menee hoitoon isoisovanhemmille ja miehen kanssa mennään kuunteleen "tuomiota" että millä mallilla mennään,
peukut nyt pystyyn että nää supistukset ja alaselän poltot on jotain saaneet aikaan, niin pääsis niitä kalvoja puhkomaan jo :)(tai parhaassa tapauksessa suoraan synnyttään jo tän päivän puolella ;) näitä nimittäin tulee ihan mukavasti jo! )
Ja pakko se varmaan on avautua siitäkin, että tää alkaa todella käymään jo mielenterveydellekkin.
Huh.. huomiseen taas?
Eilen illalla alko taas tuntuvia supistuksia tuleen, samoin yöllä tuli kun heräilin.. Aamulla myös.. Kohtu tuntuu tosi supistus-herkältä, ei tarvinnu kun vähän tuupata kyljestä, niin kovaks meni samantien.. JOSPA siis pian <3
Aamu alotettiin myös melkosella paniikilla,
kääntelin kylkeä puolelta toiselle ja yleensä vauvakin alkaa tästä möyryämään,
nyt.. ei mitään.
Ei kerrassaan mitään ja kuvittelin jo tuntevani kuinka hän vain "valuu" puolelta toiselle ja samalla supisteli.
Kylmät väreet meni kroppaa pitkin ja mielessä vaikka mitä ajatuksia,
karmivaa? KYLLÄ!
Kävin vessassa ja nappaamassa palan suklaata, sekä huikan limua (mahdollisimman makeeta vaan naamariin) ja pötkötteleen takasin, EI MITÄÄN!
Tuupin ja tökin ikuisuudelta tuntuneen ajan,
pakko oli nousta ylös sängystä, tein aamupalan ja teekupillisen jälkeen tuupin taas,
ja *syvä huokaus* vauva heräs!!
Voi Luoja että voi ihminen olla paniikissa!
Onhan se joo kovin mukavaa että meidän lapsilla on hyvät unenlahjat, mutta onko äidille pakko aiheuttaa paniikki jo ennen syntymäänsä? Ilmeisesti on ja kohdussakin vedetään sikeitä jo ihan täysillä..
Mutta niin se oli tuo eläväinen poikakin, vauvana sitä ei saanu hereille sitten millään, ennen kun herralla itsellään oli nälkä.. Esikoinen tais olla vähän herkkä-unisempi, mitä nyt nukahti yleensä parhaiten imurin hurinaan :D
Mutta siis, hengissä on, se on pää-asia.
Mä olen varmaan miljoona kertaa nimittäin sanonu, että mä HALUAN tämän lapsen, elävänä ja elossa pysyvänä ja piste.
Huomenna äitipolille aika heti aamusta, lapset menee hoitoon isoisovanhemmille ja miehen kanssa mennään kuunteleen "tuomiota" että millä mallilla mennään,
peukut nyt pystyyn että nää supistukset ja alaselän poltot on jotain saaneet aikaan, niin pääsis niitä kalvoja puhkomaan jo :)(tai parhaassa tapauksessa suoraan synnyttään jo tän päivän puolella ;) näitä nimittäin tulee ihan mukavasti jo! )
Ja pakko se varmaan on avautua siitäkin, että tää alkaa todella käymään jo mielenterveydellekkin.
Huh.. huomiseen taas?
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Tj 12!!
HULLUA!! 12 päivää laskettuun aikaan!
Tämä(kin) aamu alotettu näköjään supistelemalla, josko tänään?!?!?
Tuskinpa vain, en jaksa uskoa kun niin monena päivänä näistä on jo kärsitty..
(ja minä hullu vielä siitä tytöstä haaveilen :D :D )
Eilen pohdin näitä mun turvotuksia, mitkä on ihan järkyttävät!
Kihla- ja vihkisormukset ei ole menneet enään moneen kuukauteen ja vasemmassa nimettömäsä mä käytin semmosta sormusta joka on aiemmin mennyt etusormeen,, no eilen se sitten siirty pikkurilliin ja lopulta kokonaan pois.
On vähän alaston olotila kun ei yhtään korua nenäkorun lisäksi ole..
No, ei tää enään pitkään kestä, nivelsäryt (sormissa) nyt sit vaan kestetään, liekö sekin johtuu tästä turvotuksesta?
Tässä kuva, niin näkee vähän, sormukset menee ton verran noihin sormiin missä ne normaalisti on olleet :D
Tulin sitten siihen tulokseen että onhan tämä eka raskaus jonka loppu osuu näinkin lämpimille keleille, kun kaks ekaa on olleet keskitalven ja alkukevään lapsia ja kolmannesta ei niin pitkälle ehditty että olis turvotukset ehtineet iskeä kunnolla..
Esikoisesta muistan että olin pikkusiskon joulujuhlassa ja yht'äkkiä alko tuntuun siltä että nyt muuten turpoaa sormet ja viime tipassa sain kiskottua kihlasormuksen irti, hetken päästä olis meinaan tehny tiukkaa!
Ja siitä meni kuukauden päivät eteenpäin kun neito syntyi.
Kakkosesta ei tainnu olla oikein mitään,
tässä odotuksessa kyllä on sitten kärsitty kaikkien kolmen edestäkin!
Aamupahoinvoinneista lähtien :D
Ehkä mä siis jätän tähän sen haaveiluni siitä heinä-elokuun vauvastakin :D Minkähän moinen pallo meinaan olisin sitten semmosilla lämpötiloilla :D
Tjaa, tänään on kyllä taas ihana keli ulkona, että jospa sitä menis taas ottaan aurinkoo takapihalle? Eilen jopa masullekkin vähän yritin väriä ottaa, isäntä ainakin punasteli illalla kun rapu ja pohti sitten jälkiviisaana että oliskohan pitäny tota aurinkorasvaa laitella :D
Jospa tänään sitten laittais vaikka itellekkin ja koittais nauttia tosta ulkoilmasta :)
Tämä(kin) aamu alotettu näköjään supistelemalla, josko tänään?!?!?
Tuskinpa vain, en jaksa uskoa kun niin monena päivänä näistä on jo kärsitty..
(ja minä hullu vielä siitä tytöstä haaveilen :D :D )
Eilen pohdin näitä mun turvotuksia, mitkä on ihan järkyttävät!
Kihla- ja vihkisormukset ei ole menneet enään moneen kuukauteen ja vasemmassa nimettömäsä mä käytin semmosta sormusta joka on aiemmin mennyt etusormeen,, no eilen se sitten siirty pikkurilliin ja lopulta kokonaan pois.
On vähän alaston olotila kun ei yhtään korua nenäkorun lisäksi ole..
No, ei tää enään pitkään kestä, nivelsäryt (sormissa) nyt sit vaan kestetään, liekö sekin johtuu tästä turvotuksesta?
Tässä kuva, niin näkee vähän, sormukset menee ton verran noihin sormiin missä ne normaalisti on olleet :D
Tulin sitten siihen tulokseen että onhan tämä eka raskaus jonka loppu osuu näinkin lämpimille keleille, kun kaks ekaa on olleet keskitalven ja alkukevään lapsia ja kolmannesta ei niin pitkälle ehditty että olis turvotukset ehtineet iskeä kunnolla..
Esikoisesta muistan että olin pikkusiskon joulujuhlassa ja yht'äkkiä alko tuntuun siltä että nyt muuten turpoaa sormet ja viime tipassa sain kiskottua kihlasormuksen irti, hetken päästä olis meinaan tehny tiukkaa!
Ja siitä meni kuukauden päivät eteenpäin kun neito syntyi.
Kakkosesta ei tainnu olla oikein mitään,
tässä odotuksessa kyllä on sitten kärsitty kaikkien kolmen edestäkin!
Aamupahoinvoinneista lähtien :D
Ehkä mä siis jätän tähän sen haaveiluni siitä heinä-elokuun vauvastakin :D Minkähän moinen pallo meinaan olisin sitten semmosilla lämpötiloilla :D
Tjaa, tänään on kyllä taas ihana keli ulkona, että jospa sitä menis taas ottaan aurinkoo takapihalle? Eilen jopa masullekkin vähän yritin väriä ottaa, isäntä ainakin punasteli illalla kun rapu ja pohti sitten jälkiviisaana että oliskohan pitäny tota aurinkorasvaa laitella :D
Jospa tänään sitten laittais vaikka itellekkin ja koittais nauttia tosta ulkoilmasta :)
perjantai 22. huhtikuuta 2011
rv 38+0
Vielä kaksi viikkoa laskettuun ja pienenpieni toive ettei kuitenkaan kahta viikkoa tarvis enään odotella :)
Alan kohta varmaan pyytään kanta-asiakaskorttia äiti-polille, käytiinpä nimittäin tämän pallukan kanssa siellä viimeksi tänään!
Viikon verran tehny todella kipeetä ja mieleen hiipii pelko kohtutulehduksesta,
makuulla kuitenkin olotila on ihan hyvä..
Neljä päivää on supistellut epäsäännöllisesti, välillä tulee pidempiäkin jaksoja että supistelee 5-20minuutin välein ja sit taas pitenee ja laimenee koko homma..
Herrrrrmo palaa kun mitään ei tapahdu ja kärvätään eikä mikään auta..
Kauratyynyn avulla välillä saanu olon siedettäväks.
Juu, polille siis mentiin ukon kanssa tänään, lapsoset oli sen aikaa mummolassa hoidossa :)
Suoraan käyrille ja masussahan oli jo valmiiks bileet käynnissä ja sitä jatku sitten seuraavan 40minuttia myös, käytä meni melkosta siksakkia, sit käännettiin kylkeä ja vielä hetken aikaa käyräiltiin, vauva rauhottu samantein ja saatiin se rauhallinen käyrä myös :)
Kätilö sit vielä mittas verenpaineet, kehu niitä hyviksi, ite sanoin että korkeethan noi mulle on, jotain 118/ jotain ne näytti (kortti kassissa enkä jaksa hakea :D ) ja viimeks neuvolassa oli 102/62..(muistaakseni).
Pissinäytteet oli kuitenkin puhtaat, tosin sen jo tiesinkin kun viimeks keskiviikkona vein näytteitä labraan ja torstaina neuvolasta jo soitettiin että puhtaat oli.. Kätilö halus kuitenkin tarkistaa vielä.
Alakerrassa ei kerrassaan tunnu tapahtuvan MITÄÄN!
Yläpää kyllä pehmiää sitten senkin edestä.. murr..
No sen verran kuitenkin että keskiviikkona lääkäri sano kanavaa olevan jäljellä semmosen reilun 3cm, nyt sitä oli jäljellä about 2cm, et kyllä mä näistäkin riemua revin :D
Vaihto-ehtoina oli jäädä osastolle tai lähteä kotiin, mä lähdin kotiin kun mitäpä mä sinne jäisin makaamaan ja maksamaankin siitä, makoon sitten kotona ilmaseks..
Liikkeet kun tuntuu hyvin jne, niin kai mun vaan on uskallettava olla.. huh..
Voi kunpa keskiviikkoon mennessä nyt tapahtuis jokin "ihme" ja synnytys olis jo alkamassa kun polille mennään,,
Mä nimittäin sanoin miehelle että mä saatan vetästä itkupotkuraivarit ja jäädä istuun odotus-aulaan jos tilanne on sama kun tänään,
tän päiväsen perusteella kätilökin nimittäin eväs koko käynnistyksen, sano että tästä tilanteesta ei aikaansaatais yhtään mitään :/
Ottaapi päähän.
Enhän mä valittais jos olotila olis hyvä, mutta nää jatkuvat kivut vaan syö ihmistä ja paljon.
Jeps juu.. Tässä muutama kuvanen;
Mies osti mulle mammafarkut sillon kun esikoista ventattiin, eli -04 syksyllä :)
Näitä on ollu lähes mahdoton käyttää kahden edellisen poijjaan odotuksen aikana kun on olleet niin alhaalla, mutta nyt oon todella yllättyny että näähän oli jopa mukavat jalassa, ei painanu jne.. Väri vaan on turhan arka, joten eetteriin taitaa mennä ja esikoiselle odottaan ;)
Ja sitten tän viikon venyny ja vanunu masu, arpia on, mutta on mulla aihetta olla niistä ylpeäkin <3 Ja mä kuljen kesällä jopa biksut päällä (en ehkä ens kesänä) ja oon aina sanonu, et jos jotakuta häirittee niin antaa häiritä, ei mua vaan :D
Semmossii tällä erää, hyvin epämääräsesti taas selvitetty, mutta ehkä jotain selkoa saa kuitenkin :D
5päivää polikäyntiin jälellä.. Jospa sit oltaiskin jo synnyttämässäkin? :)
Alan kohta varmaan pyytään kanta-asiakaskorttia äiti-polille, käytiinpä nimittäin tämän pallukan kanssa siellä viimeksi tänään!
Viikon verran tehny todella kipeetä ja mieleen hiipii pelko kohtutulehduksesta,
makuulla kuitenkin olotila on ihan hyvä..
Neljä päivää on supistellut epäsäännöllisesti, välillä tulee pidempiäkin jaksoja että supistelee 5-20minuutin välein ja sit taas pitenee ja laimenee koko homma..
Herrrrrmo palaa kun mitään ei tapahdu ja kärvätään eikä mikään auta..
Kauratyynyn avulla välillä saanu olon siedettäväks.
Juu, polille siis mentiin ukon kanssa tänään, lapsoset oli sen aikaa mummolassa hoidossa :)
Suoraan käyrille ja masussahan oli jo valmiiks bileet käynnissä ja sitä jatku sitten seuraavan 40minuttia myös, käytä meni melkosta siksakkia, sit käännettiin kylkeä ja vielä hetken aikaa käyräiltiin, vauva rauhottu samantein ja saatiin se rauhallinen käyrä myös :)
Kätilö sit vielä mittas verenpaineet, kehu niitä hyviksi, ite sanoin että korkeethan noi mulle on, jotain 118/ jotain ne näytti (kortti kassissa enkä jaksa hakea :D ) ja viimeks neuvolassa oli 102/62..(muistaakseni).
Pissinäytteet oli kuitenkin puhtaat, tosin sen jo tiesinkin kun viimeks keskiviikkona vein näytteitä labraan ja torstaina neuvolasta jo soitettiin että puhtaat oli.. Kätilö halus kuitenkin tarkistaa vielä.
Alakerrassa ei kerrassaan tunnu tapahtuvan MITÄÄN!
Yläpää kyllä pehmiää sitten senkin edestä.. murr..
No sen verran kuitenkin että keskiviikkona lääkäri sano kanavaa olevan jäljellä semmosen reilun 3cm, nyt sitä oli jäljellä about 2cm, et kyllä mä näistäkin riemua revin :D
Vaihto-ehtoina oli jäädä osastolle tai lähteä kotiin, mä lähdin kotiin kun mitäpä mä sinne jäisin makaamaan ja maksamaankin siitä, makoon sitten kotona ilmaseks..
Liikkeet kun tuntuu hyvin jne, niin kai mun vaan on uskallettava olla.. huh..
Voi kunpa keskiviikkoon mennessä nyt tapahtuis jokin "ihme" ja synnytys olis jo alkamassa kun polille mennään,,
Mä nimittäin sanoin miehelle että mä saatan vetästä itkupotkuraivarit ja jäädä istuun odotus-aulaan jos tilanne on sama kun tänään,
tän päiväsen perusteella kätilökin nimittäin eväs koko käynnistyksen, sano että tästä tilanteesta ei aikaansaatais yhtään mitään :/
Ottaapi päähän.
Enhän mä valittais jos olotila olis hyvä, mutta nää jatkuvat kivut vaan syö ihmistä ja paljon.
Jeps juu.. Tässä muutama kuvanen;
Mies osti mulle mammafarkut sillon kun esikoista ventattiin, eli -04 syksyllä :)
Näitä on ollu lähes mahdoton käyttää kahden edellisen poijjaan odotuksen aikana kun on olleet niin alhaalla, mutta nyt oon todella yllättyny että näähän oli jopa mukavat jalassa, ei painanu jne.. Väri vaan on turhan arka, joten eetteriin taitaa mennä ja esikoiselle odottaan ;)
Ja sitten tän viikon venyny ja vanunu masu, arpia on, mutta on mulla aihetta olla niistä ylpeäkin <3 Ja mä kuljen kesällä jopa biksut päällä (en ehkä ens kesänä) ja oon aina sanonu, et jos jotakuta häirittee niin antaa häiritä, ei mua vaan :D
Semmossii tällä erää, hyvin epämääräsesti taas selvitetty, mutta ehkä jotain selkoa saa kuitenkin :D
5päivää polikäyntiin jälellä.. Jospa sit oltaiskin jo synnyttämässäkin? :)
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Raskaus on nyt täysi-aikainen!! \o/
Enpä olis elokuun lopulla uskonu että täällä sitä ollaan, tänään poksahti rv 37+0!
Hurjaa, edelleen! :D
On kyllä ollut niin erilainen odotus kun yksikään aiemmista, mutta eiköhän se ole sitä, kun enään ei ole niitä vaaleanpunaisia laseja nenällä.
Vauva liikkuu kovasti, välillä käy mielessä että onko sillä jokin hätänä kun noin "villiintyy", toivottavasti ei kuitenkaan ja tähän mennessä on kyllä meno vain hiukan rauhottunut.
Eilen illalla teki kyllä kipeintä tähän mennessä, kun en meinannut sohvalta päästä ylös, vähänkin kun lantiota liikautti, niin iski ihan jumalattoman kivun päälle, se tuntu alavatsalla ja -selässä :/
Kävelin todella kuin pingviini olohuoneesta vessan kautta makkariin ja tuntu siltä kuin vauva olis jo tulossa pihalle!
Vaakatasoon kun pääsin, niin johan helpotti, huh..
Aamulla kipu oli poissa, mutta masussakin oli hiljasta.
Kyllä kerrassaan hiipi melkonen peikko mielen sopukoista esiin, että näinhän oli viimeksikin, ensin helkkarinmoista kipua ja levolla se meni ohi ja sit ei enään liikkeitä ollutkaan..
No nyt piipahdin vessassa ja mehua juomassa ja menin vielä sänkyyn pötköttään ja johan alko mellastus masussa! HUH!
Kyllä tuli huokastua syvään, kiitos!
Ja tästä meni hetki niin johan alkoi sitten tekeen taas kipeetäkin, vauva todella painaa tonne alas ja kunnolla, mutta ihmekkös tuo jos tila ylöspäin on jo loppunut.
Jännittää kyllä sitten sekin, että kuinkahan pikanen synnytys on tiedossa jos tämä nyt "salakavalasti" aukasee tuota kohdunsuuta.. tähän mennessä kun ekan ja tokan synnytyksen alettua olen synnärille mennyt kuitenkin lähes epäkypsässä tilanteessa, viimeksi taas parissa tunnissa kohdunsuu oli auennut jo neljään senttiin, että, saapa nähdä synnytetäänkö autossa tien pientareella vaiko ihan sairaalassa asti, toivon todella jälkimmäistä vaihto-ehtoa! :D
Mitähän vielä *raapii päätään*
Kaupoilla käytiin tänään ja rauhalliseen tahtiin käveltiin, niin miestä varmaan alko jo hävettäänkin kun itse laskettelin ärräpäitä ja irvistelin kävellessäni,
alakertaan sattu kun tämä tyyppi piti bileitään ja taas tuuppi alaspäin,
kohtahan sen on jo pakko olla ulkona, koska ei tuolta nyt ikuisuutta voi alaspäin painaa päätänsä :D
Noh, jospa tämä tästä pikkuhiljaa :)
Hurjaa, edelleen! :D
On kyllä ollut niin erilainen odotus kun yksikään aiemmista, mutta eiköhän se ole sitä, kun enään ei ole niitä vaaleanpunaisia laseja nenällä.
Vauva liikkuu kovasti, välillä käy mielessä että onko sillä jokin hätänä kun noin "villiintyy", toivottavasti ei kuitenkaan ja tähän mennessä on kyllä meno vain hiukan rauhottunut.
Eilen illalla teki kyllä kipeintä tähän mennessä, kun en meinannut sohvalta päästä ylös, vähänkin kun lantiota liikautti, niin iski ihan jumalattoman kivun päälle, se tuntu alavatsalla ja -selässä :/
Kävelin todella kuin pingviini olohuoneesta vessan kautta makkariin ja tuntu siltä kuin vauva olis jo tulossa pihalle!
Vaakatasoon kun pääsin, niin johan helpotti, huh..
Aamulla kipu oli poissa, mutta masussakin oli hiljasta.
Kyllä kerrassaan hiipi melkonen peikko mielen sopukoista esiin, että näinhän oli viimeksikin, ensin helkkarinmoista kipua ja levolla se meni ohi ja sit ei enään liikkeitä ollutkaan..
No nyt piipahdin vessassa ja mehua juomassa ja menin vielä sänkyyn pötköttään ja johan alko mellastus masussa! HUH!
Kyllä tuli huokastua syvään, kiitos!
Ja tästä meni hetki niin johan alkoi sitten tekeen taas kipeetäkin, vauva todella painaa tonne alas ja kunnolla, mutta ihmekkös tuo jos tila ylöspäin on jo loppunut.
Jännittää kyllä sitten sekin, että kuinkahan pikanen synnytys on tiedossa jos tämä nyt "salakavalasti" aukasee tuota kohdunsuuta.. tähän mennessä kun ekan ja tokan synnytyksen alettua olen synnärille mennyt kuitenkin lähes epäkypsässä tilanteessa, viimeksi taas parissa tunnissa kohdunsuu oli auennut jo neljään senttiin, että, saapa nähdä synnytetäänkö autossa tien pientareella vaiko ihan sairaalassa asti, toivon todella jälkimmäistä vaihto-ehtoa! :D
Mitähän vielä *raapii päätään*
Kaupoilla käytiin tänään ja rauhalliseen tahtiin käveltiin, niin miestä varmaan alko jo hävettäänkin kun itse laskettelin ärräpäitä ja irvistelin kävellessäni,
alakertaan sattu kun tämä tyyppi piti bileitään ja taas tuuppi alaspäin,
kohtahan sen on jo pakko olla ulkona, koska ei tuolta nyt ikuisuutta voi alaspäin painaa päätänsä :D
Noh, jospa tämä tästä pikkuhiljaa :)
tiistai 12. huhtikuuta 2011
rv 36+4
Jospas näin illan päälle vielä kirjottelis muutaman rivin :)
Eilen piipahdin äitipolilla, alko noi strepton oireet häiritseen jo sen verran elämää että oli mentävä.. Niin ja supisteleehan tää ajoittain ihan kivasti, tosin vielä kivuttomasti, mutta kuitenkin..
No, käyrillä pötköttelin siellä tunnin verran, vauvalla oli hirmuinen meno päällä ja sykkeet heitteli niin paljon, että oli odotettava vähän rauhallisempaakin käyrää, viimein se saatiin ja mulla alko oleen siinä vaiheessa jo lonkat jumissa ja kupla otsassa :D
Näytteet oli vissiin puhtaat, niistä ei mitään mainittu eikä korttiinkaan merkattu, kummallista.. kyllä se kätilö mun pyysi näytteen jättämään ja sano vielä käyvänsä sen katsomassa.. Mene ja tiedä taas tästäkin..
Lääkärin mielestä viljelyitä ei tarvittu ja määräs lääkkeen ihan eri vaivaan, no, helpottaa sekin taas muutaman päivän kunnes se samperin bakteeri taas nostaa itsensä esiin sieltä..
Suunnittelin muuten jo huomenna soittelevani omalle tk:lle lääkärille aikaa ja pyytävänä antibiootit nyt tohon streptoon jo..
Kohdun ulkosuu oli sormelle auki, sisäsuu kiinni ja kanavaa vielä jäljellä,,
Epäilen kuitenkin että toi ulkosuukin on eilisestä ottanu itteensä ja auennu lisää, koska kyllä ajoittain teki ilkeetä kun sieltä kotiin lähtin, nousin autosta jne.. Ja viime yönä sekä tänään on suppaillut ajoittain, kivuttomasti kyllä edelleenkin.
Pikkasella oli kaikki niinkun pitääkin, paino meni siististi sitä omaa käyräänsä mitä tähänkin mennessä, siellä "normien" keskikäyrän alapuolella aika reippaasti, mutta pää-asia on, että samaa rataa on mennyt koko ajan, huh..
Paino-arvio oli 2,6kg, joka taas oli yli puoli kiloa vähemmän kuin ensimmäisellä pojallani (kakkonen) oli samoilla viikoilla, esikoinen, eli ainut tyttäreni painoi pari päivää tästä eteenpäin noin 2,8kg.. Eli melko simpsakka pakkaus tämä on <3
Tänään kävin sitten neuvolassa,
oletin että painoa olis viikossa tullut vajaa kilo, mutta neuvolan vaaka yllätti ja näytti eroa viime viikolle vain 100grammaa!! Mä epäilen kyllä että se oli rikki se vaaka :D :D
hmm.. Sf-mitta oli nyt "saavuttanut huippunsa" eli tiukasti on kylkikaarissa kiinni, mittaa 33cm, eli se mitä enempää se ei yksinkertaisesti mahdu kasvamaan.
Semmonen viikko-kaks vois olla mun veikkaus, että tämä pakkaus voitais saada maailmaan <3 Saapa nähdä kauanko menee, ainahan saa arvailla ;)
Viikon päästä sitten taas neuvola, kahden viikon päästä seuraava polikäynti.
Nyt on sitten alotettu kävely-reissut, josko tuolla alakerrassa jotain sais aikaan ja synnytyksen käyntiin sitten viimeistään siellä polikäynnillä ;)
Eilen piipahdin äitipolilla, alko noi strepton oireet häiritseen jo sen verran elämää että oli mentävä.. Niin ja supisteleehan tää ajoittain ihan kivasti, tosin vielä kivuttomasti, mutta kuitenkin..
No, käyrillä pötköttelin siellä tunnin verran, vauvalla oli hirmuinen meno päällä ja sykkeet heitteli niin paljon, että oli odotettava vähän rauhallisempaakin käyrää, viimein se saatiin ja mulla alko oleen siinä vaiheessa jo lonkat jumissa ja kupla otsassa :D
Näytteet oli vissiin puhtaat, niistä ei mitään mainittu eikä korttiinkaan merkattu, kummallista.. kyllä se kätilö mun pyysi näytteen jättämään ja sano vielä käyvänsä sen katsomassa.. Mene ja tiedä taas tästäkin..
Lääkärin mielestä viljelyitä ei tarvittu ja määräs lääkkeen ihan eri vaivaan, no, helpottaa sekin taas muutaman päivän kunnes se samperin bakteeri taas nostaa itsensä esiin sieltä..
Suunnittelin muuten jo huomenna soittelevani omalle tk:lle lääkärille aikaa ja pyytävänä antibiootit nyt tohon streptoon jo..
Kohdun ulkosuu oli sormelle auki, sisäsuu kiinni ja kanavaa vielä jäljellä,,
Epäilen kuitenkin että toi ulkosuukin on eilisestä ottanu itteensä ja auennu lisää, koska kyllä ajoittain teki ilkeetä kun sieltä kotiin lähtin, nousin autosta jne.. Ja viime yönä sekä tänään on suppaillut ajoittain, kivuttomasti kyllä edelleenkin.
Pikkasella oli kaikki niinkun pitääkin, paino meni siististi sitä omaa käyräänsä mitä tähänkin mennessä, siellä "normien" keskikäyrän alapuolella aika reippaasti, mutta pää-asia on, että samaa rataa on mennyt koko ajan, huh..
Paino-arvio oli 2,6kg, joka taas oli yli puoli kiloa vähemmän kuin ensimmäisellä pojallani (kakkonen) oli samoilla viikoilla, esikoinen, eli ainut tyttäreni painoi pari päivää tästä eteenpäin noin 2,8kg.. Eli melko simpsakka pakkaus tämä on <3
Tänään kävin sitten neuvolassa,
oletin että painoa olis viikossa tullut vajaa kilo, mutta neuvolan vaaka yllätti ja näytti eroa viime viikolle vain 100grammaa!! Mä epäilen kyllä että se oli rikki se vaaka :D :D
hmm.. Sf-mitta oli nyt "saavuttanut huippunsa" eli tiukasti on kylkikaarissa kiinni, mittaa 33cm, eli se mitä enempää se ei yksinkertaisesti mahdu kasvamaan.
Semmonen viikko-kaks vois olla mun veikkaus, että tämä pakkaus voitais saada maailmaan <3 Saapa nähdä kauanko menee, ainahan saa arvailla ;)
Viikon päästä sitten taas neuvola, kahden viikon päästä seuraava polikäynti.
Nyt on sitten alotettu kävely-reissut, josko tuolla alakerrassa jotain sais aikaan ja synnytyksen käyntiin sitten viimeistään siellä polikäynnillä ;)
lauantai 9. huhtikuuta 2011
rv 36+1
Eipä olis sitten kun muutama viikko jäljellä enään!
Hurjaa edes ajatella että kuukauden päästä mulla ei enään ole tätä kupua, toivottavasti vauva on sillon kuitenkin kotona <3
Pari viikkoa olis seuraavaan ä-polikäyntiin, mutta sen verran inhottavat strepton oireet taas palas, että maanantaina menen polille norkoileen ja toivon että siellä on tällä kertaa joku oikein mukava lääkäri joka tajuais jotain..
Ja jonka kanssa vois keskustella siitä mahdollisesta käynnistyksestä jne..
Niin ja olishan se ihan hyvä tietää että onko tuolla kohdunsuulla jo jotain tapahtunut vai ei.. Ja ylipäätään, mikä on tilanne..
Kyllähän tässä jo alkaa pää pehmiään pikkuhiljaa muutenkin, mitä enemmän viikkoja, sen enemmän taitaa kuuppa lahota..
Puuh...
Voisinpa sitten laittaa tähän massukuvan niin että naamakin näkyy, ensimmäistä kertaa :D
Ei ole enään niin paljoa jäljellä tätä odotusta että kai nyt naamansakin voi jo näyttää pikkuhiljaa ;)
Tyttäreni napsas tämän kuvan ja näytän ihan oudolta,, mielenkiintoinen valotus jos ei muuta :D
---
mitähän muuta..
Kaivettiin tänään sitten koko perheen pölkupyörät esiin, pumpattiin renkaat ja pyöräiltiin vähän matkan päähän miehen isovanhemmille.
Kyllä mä vaan ihmettelen että miten hitossa jotkut vielä viimesillä viikoilla (niin mitäs mä sit olen :D ) ajelee polkupyörällä ihan muitta mutkitta?!
Musta nimittäin tuntu että tää ipana tulee kohta kurkusta ulos, onneks ei ollu siis pitkä matka..
Noo.. Ehkäpä sit kesällä pääsee vetäseen muutamaan kertaan jonkinlaisen pyörälenkin, on tässä nimittäin noita kiloja karistettavana... ihan vaan muutama ;)
Sen verran ehkä uskallan paljastaa, että ensimmäisen lapsen odotuksen lähtöpainoon on tullu lisää yli 20kg ja näin paljoa en ole _ikinä_ painanu..
Pidetään siis peukkuja että joskus näistä pääsen eroonkin, alkaa nimittäin oleen jo painava olotilakin..
Jepulis juu, nyt taidan lopetella, alkaa taas rönsyileen tää mun tekstini joka suuntaan ihan urakalla :D
Hurjaa edes ajatella että kuukauden päästä mulla ei enään ole tätä kupua, toivottavasti vauva on sillon kuitenkin kotona <3
Pari viikkoa olis seuraavaan ä-polikäyntiin, mutta sen verran inhottavat strepton oireet taas palas, että maanantaina menen polille norkoileen ja toivon että siellä on tällä kertaa joku oikein mukava lääkäri joka tajuais jotain..
Ja jonka kanssa vois keskustella siitä mahdollisesta käynnistyksestä jne..
Niin ja olishan se ihan hyvä tietää että onko tuolla kohdunsuulla jo jotain tapahtunut vai ei.. Ja ylipäätään, mikä on tilanne..
Kyllähän tässä jo alkaa pää pehmiään pikkuhiljaa muutenkin, mitä enemmän viikkoja, sen enemmän taitaa kuuppa lahota..
Puuh...
Voisinpa sitten laittaa tähän massukuvan niin että naamakin näkyy, ensimmäistä kertaa :D
Ei ole enään niin paljoa jäljellä tätä odotusta että kai nyt naamansakin voi jo näyttää pikkuhiljaa ;)
Tyttäreni napsas tämän kuvan ja näytän ihan oudolta,, mielenkiintoinen valotus jos ei muuta :D
---
mitähän muuta..
Kaivettiin tänään sitten koko perheen pölkupyörät esiin, pumpattiin renkaat ja pyöräiltiin vähän matkan päähän miehen isovanhemmille.
Kyllä mä vaan ihmettelen että miten hitossa jotkut vielä viimesillä viikoilla (niin mitäs mä sit olen :D ) ajelee polkupyörällä ihan muitta mutkitta?!
Musta nimittäin tuntu että tää ipana tulee kohta kurkusta ulos, onneks ei ollu siis pitkä matka..
Noo.. Ehkäpä sit kesällä pääsee vetäseen muutamaan kertaan jonkinlaisen pyörälenkin, on tässä nimittäin noita kiloja karistettavana... ihan vaan muutama ;)
Sen verran ehkä uskallan paljastaa, että ensimmäisen lapsen odotuksen lähtöpainoon on tullu lisää yli 20kg ja näin paljoa en ole _ikinä_ painanu..
Pidetään siis peukkuja että joskus näistä pääsen eroonkin, alkaa nimittäin oleen jo painava olotilakin..
Jepulis juu, nyt taidan lopetella, alkaa taas rönsyileen tää mun tekstini joka suuntaan ihan urakalla :D
maanantai 4. huhtikuuta 2011
rv35+3 ja neuvola
Nyt aletaankin sit käymään viikon välein neuvolassa, hurjaa! :D
Kuulumisia;
(kopsaan suoraan toisaalta, koska olen laiska enkä jaksa kirjottaa moneen kertaan :P
Painonmuutos/vko: +538g
Turvotus - (vaikka näytin sille sormeni mitkä on melkoset nakit tällä hetkellä )
RR 100/65
Pissa puhdas
Hb 117 (viimeks 120, mutta saatto mennä kudosnestettä näistä nakeista mukaan, kun seuraava näytti 115..)
Sf-mitta 32cm (sentti jäljellä! Ja tääkin oli kuulemma aika napakka mitta jo)
Lapsivettä N
Tarjonta RT
syke 140
Likkeet ++
Tää tunkee päätään aina vaan alemmas ja musta tuntuu että kohta kopsahtaa päälaki penkkiin kun mä istahdan *haha*
Pää ei juuri enään liikkunu kun th kokeili, eli lähtökuopissa ollaan ja sen kyllä huomaa!
Kaupassa käytiin ja muutamia ärräpäitä tuli laseteltua kun tämä painaa jonnekkin hermoon, kuten kakkonen aikanaan ja tuntuu että jalat vois kohta lähtee alta :/
Tai että ne jää ikään kuin jumiin ja saa aina "kiskoo" kinttuja mukanaan..
Hittolainen kun en löytäny mistään merkinnöistä, että kuinka lähellä laskettua aikaa näin oli sillon kakkosen kohdalla, esikoiseltahan tämmösiä vaivoja ei ollukkaan :D
Nyt alkaa taas tuntuun että nää viimeset viikot oikein liitää, alussa ne meni nopsaan, puolessa välin tuntu että päivät kestää viikon ja nyt taas mennään melkosta vauhtia :D
Viime viikolla pakkasin sairaalakassiakin jo valmiiks, eipähän se sitten jää ainakaan viime tippaan ja sinne voi sitten lisäillä tavaroita jos tulee jotain mieleen :)
Toivotaan vaan että ne pienimmät vaatteet mitä mä pakkasin, menee tällä rimppakintulle :D Jotenkin kun tuntuu että pituutta vois olla enemmänkin ;)
Jaaha, ja palaillaanhan taas!
Kuulumisia;
(kopsaan suoraan toisaalta, koska olen laiska enkä jaksa kirjottaa moneen kertaan :P
Painonmuutos/vko: +538g
Turvotus - (vaikka näytin sille sormeni mitkä on melkoset nakit tällä hetkellä )
RR 100/65
Pissa puhdas
Hb 117 (viimeks 120, mutta saatto mennä kudosnestettä näistä nakeista mukaan, kun seuraava näytti 115..)
Sf-mitta 32cm (sentti jäljellä! Ja tääkin oli kuulemma aika napakka mitta jo)
Lapsivettä N
Tarjonta RT
syke 140
Likkeet ++
Tää tunkee päätään aina vaan alemmas ja musta tuntuu että kohta kopsahtaa päälaki penkkiin kun mä istahdan *haha*
Pää ei juuri enään liikkunu kun th kokeili, eli lähtökuopissa ollaan ja sen kyllä huomaa!
Kaupassa käytiin ja muutamia ärräpäitä tuli laseteltua kun tämä painaa jonnekkin hermoon, kuten kakkonen aikanaan ja tuntuu että jalat vois kohta lähtee alta :/
Tai että ne jää ikään kuin jumiin ja saa aina "kiskoo" kinttuja mukanaan..
Hittolainen kun en löytäny mistään merkinnöistä, että kuinka lähellä laskettua aikaa näin oli sillon kakkosen kohdalla, esikoiseltahan tämmösiä vaivoja ei ollukkaan :D
Nyt alkaa taas tuntuun että nää viimeset viikot oikein liitää, alussa ne meni nopsaan, puolessa välin tuntu että päivät kestää viikon ja nyt taas mennään melkosta vauhtia :D
Viime viikolla pakkasin sairaalakassiakin jo valmiiks, eipähän se sitten jää ainakaan viime tippaan ja sinne voi sitten lisäillä tavaroita jos tulee jotain mieleen :)
Toivotaan vaan että ne pienimmät vaatteet mitä mä pakkasin, menee tällä rimppakintulle :D Jotenkin kun tuntuu että pituutta vois olla enemmänkin ;)
Jaaha, ja palaillaanhan taas!
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Rv 35+0
Masukuvatusta tältä päivältä näin emmerdalen katselun lomassa :)
Napa ratkee kohta,
-08 tehtiin se tähystys tonne munasarjoihin, niin yks reikä tehtiin napaan, tai siis paremminkin ihan sen alle ja nythän se alkaa sitten kiristään ilkeesti..
No, kunhan ei ratkee pahasti niin hyvä :D
Napa ratkee kohta,
-08 tehtiin se tähystys tonne munasarjoihin, niin yks reikä tehtiin napaan, tai siis paremminkin ihan sen alle ja nythän se alkaa sitten kiristään ilkeesti..
No, kunhan ei ratkee pahasti niin hyvä :D
tiistai 29. maaliskuuta 2011
diipadaapa.. valivali..
Rv 34+4 ja mun alkaa fysiikka sanoon että nyt alkaa oleen jo tiukilla..
Olo on ku pesismailalla hakatulla, yöllä ei meinaa saada kunnon asentoa missä nukkua ja kun se viimein onnistuu ja alkaa kääntään taas kylkeä, sattuu joka paikkaan ja saa huomata että kas, herra 4v. nukkuu TAAS meidän välissä.
Harrastaa siis ihan samaa kun esikoinen sillon kun tuota kakkosta odotin, yöllä jossain välissä aina meidän väliin piti päästä.. Kyllä se sit sillon loppu kun vauva synty, mutta katotaas meneekö tuon jääräpään tajuntaan asti se, että sitten ei ole asiaa meidän sänkyyn tulla yöllä.
No joo,, mulla siis koko oikea puoli selästä täydellisesti jumissa, samoin alaselän alue, kun selkä sen verran jo mutkalla..
Eilen ipanat nauro mulla kun yritin sitä epätoivosesti venytellä, tuloksena oli se, että meinas taju lähteä..
Jos hetkeäkään kuvittelee että vois yrittää vähän vaikka pyöristää tota selkää, niin masusta tulee vastalausetta asiaan samantien ja potkitaan hyvinkin ilkeästi tonne kylkiluiden alle ja niinpä mulla on myös oikea kylki melko hellänä tuolta kylkiluiden tuntumasta..
Miten ihmeessä naiset on tehty? Ne kestää kerta toisensa jälkeen tätä, eikä odotus-ajan jälkeen muista näistä mitään?! Ei ainakaan siinä vaiheessa kun alkaa haaveilemaan siitä seuraavasta..
Ja niinkun itsekkin aikanaan sanoin, että minähän en valita jos raskautua onnistun, mutta hmm.. oon vissiin syöny sanani jo muutamaan kertaan..
Tekis mieli lähteä käveleen, mutta kun ei ole mitään mihin pystyis sitten nojaamaan jos, tai pikemminkin KUN alkaa taas repimään tuolta alavatsalta, niin turha toivo,, toiseks, yleensä siinä vaiheessa kun mä alan tuskailemaan vatsakipujen kanssa, ipanat kadottaa korvansa ja kirmailee missä sattuu, koitappa siinä sitten kailottaa kun lähes pelkkä hengittäminenkin sattuu..
Njoo..
että valitusta kerrakseen tällä kertaa..
Sitten ottaa päähän kun ei ite tajunnu sillon viimeks vaatia polilla seuraavaa käyntiä aiemmaksi,, Nyt edellisestä käynnistä on mennyt neljä viikkoa ja saman verran on jäljellä vielä seuraavaan käyntiin..
Koitinhan mä sille neuvolan sijaiselle vähän vihjata asiasta sanomalla et "no se lääkäri nyt päätti et mulla on kaikki hyvin, niin kai ne sit on, mut voi olla että menen sinne silti aiemmin.." mut ei se sit vissiin tajunnu mitä hain takaa..
Se lekurihan sillon sano että "meidän osalta ei sitten seurata enään" niin missä hemmetissä sit on mulle luvattu TIHEÄ seuranta?! Onko se jonkun mielestä tiheää seurantaa jos käyntie välillä on aikaa KAHDEKSAN viikkoa?
Noo.. Mieli siis tekis mennä käymään, että sais ihan mielenrauhan, mua mietityttää mm. et miten päin tää ipana täällä edes on, viime neuvolassa sano että rt ja melkein kiinnittynyt, mutta aika usein sarjatulta tulee yhtä aikaa sekä oikeaan että vasempaan kylkeen.. Aiemmin peppu oli tuossa pallean kohdalla, mutta nyt se on paljon alempana (laskeutunut?) ja välillä en meinaa löytää koko takapuolta kun tunnustelen..
Voihan se toki olla että on laskeutunut, mutta kuink pitkälle hän nyt meinaa laskeutua, kohta vilkkuu sit jo päälaki kun käy vessassa,,
Jep,, tulipahan valitusparsi, mutta tulkoot.
Olo on ku pesismailalla hakatulla, yöllä ei meinaa saada kunnon asentoa missä nukkua ja kun se viimein onnistuu ja alkaa kääntään taas kylkeä, sattuu joka paikkaan ja saa huomata että kas, herra 4v. nukkuu TAAS meidän välissä.
Harrastaa siis ihan samaa kun esikoinen sillon kun tuota kakkosta odotin, yöllä jossain välissä aina meidän väliin piti päästä.. Kyllä se sit sillon loppu kun vauva synty, mutta katotaas meneekö tuon jääräpään tajuntaan asti se, että sitten ei ole asiaa meidän sänkyyn tulla yöllä.
No joo,, mulla siis koko oikea puoli selästä täydellisesti jumissa, samoin alaselän alue, kun selkä sen verran jo mutkalla..
Eilen ipanat nauro mulla kun yritin sitä epätoivosesti venytellä, tuloksena oli se, että meinas taju lähteä..
Jos hetkeäkään kuvittelee että vois yrittää vähän vaikka pyöristää tota selkää, niin masusta tulee vastalausetta asiaan samantien ja potkitaan hyvinkin ilkeästi tonne kylkiluiden alle ja niinpä mulla on myös oikea kylki melko hellänä tuolta kylkiluiden tuntumasta..
Miten ihmeessä naiset on tehty? Ne kestää kerta toisensa jälkeen tätä, eikä odotus-ajan jälkeen muista näistä mitään?! Ei ainakaan siinä vaiheessa kun alkaa haaveilemaan siitä seuraavasta..
Ja niinkun itsekkin aikanaan sanoin, että minähän en valita jos raskautua onnistun, mutta hmm.. oon vissiin syöny sanani jo muutamaan kertaan..
Tekis mieli lähteä käveleen, mutta kun ei ole mitään mihin pystyis sitten nojaamaan jos, tai pikemminkin KUN alkaa taas repimään tuolta alavatsalta, niin turha toivo,, toiseks, yleensä siinä vaiheessa kun mä alan tuskailemaan vatsakipujen kanssa, ipanat kadottaa korvansa ja kirmailee missä sattuu, koitappa siinä sitten kailottaa kun lähes pelkkä hengittäminenkin sattuu..
Njoo..
että valitusta kerrakseen tällä kertaa..
Sitten ottaa päähän kun ei ite tajunnu sillon viimeks vaatia polilla seuraavaa käyntiä aiemmaksi,, Nyt edellisestä käynnistä on mennyt neljä viikkoa ja saman verran on jäljellä vielä seuraavaan käyntiin..
Koitinhan mä sille neuvolan sijaiselle vähän vihjata asiasta sanomalla et "no se lääkäri nyt päätti et mulla on kaikki hyvin, niin kai ne sit on, mut voi olla että menen sinne silti aiemmin.." mut ei se sit vissiin tajunnu mitä hain takaa..
Se lekurihan sillon sano että "meidän osalta ei sitten seurata enään" niin missä hemmetissä sit on mulle luvattu TIHEÄ seuranta?! Onko se jonkun mielestä tiheää seurantaa jos käyntie välillä on aikaa KAHDEKSAN viikkoa?
Noo.. Mieli siis tekis mennä käymään, että sais ihan mielenrauhan, mua mietityttää mm. et miten päin tää ipana täällä edes on, viime neuvolassa sano että rt ja melkein kiinnittynyt, mutta aika usein sarjatulta tulee yhtä aikaa sekä oikeaan että vasempaan kylkeen.. Aiemmin peppu oli tuossa pallean kohdalla, mutta nyt se on paljon alempana (laskeutunut?) ja välillä en meinaa löytää koko takapuolta kun tunnustelen..
Voihan se toki olla että on laskeutunut, mutta kuink pitkälle hän nyt meinaa laskeutua, kohta vilkkuu sit jo päälaki kun käy vessassa,,
Jep,, tulipahan valitusparsi, mutta tulkoot.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
rv 34+1
Se olis taas viikkoa lähempänä tuo laskettu ;)
Viime tiistaina kävin neuvolassa, siellä oli sijainen tällä kertaa vastaanottamassa, ihan mukava nuori nainen ja ensimmäinen joka otti mun närästyksetkin tosissaan.
Hän siinä sanokin että itsellään oli sama vaiva odotus-aikana, enkä nyt jaksa uskoa että siitä odotuksesta kuitenkaan montaa vuotta olis aikaa.
Hän siis kävi suoraan kysymässä lääkäriltä kunnon lääkettä tuohon ikävään vaivaan ja soitteli sitten perään, että resepti odottaa seuraavana päivänä apteekissa!
Ihanaa, oon meinaan nukkunu nyt pari yötä oikein mukavasti ;)
Oma th suositteli löysää kaurapuuroa aamuisin kun sanoin sille tuosta vaivasta.. että jooh..
Selkä mulla oli jo valmiiks kipeä useamman viikon ajalta, mutta tuon käynnin jälkeen se on ollu vieläkin kipeämpi.
Vauva kun meni doppleria karkuun minkä pääsi, niin loppuviimein tuli oltua selällään (kovalla alustalla) noin 15minuuttia ennen kun hän hyväksyi ne äänet..
Paniikkia en ottanu missään vaiheessa, koska liikkeet tuntui koko ajan ja välillä tuli ihan kunnon tujautuksia anturiinkin :D
Vauveli siis on masussa lähtökuopissa, pää ei ihan ole kiinnittynyt, mutta melkein.
On siis todella syvällä lantiossa ja ihan vähän vielä heiluu :)
(pientä toivetta mahdollisesta käynnistämisestä ;) )
Hb oli lähtenyt nousuun itekseen, ehkä on myös edesauttanut mm. pinaattiletut ja paprika, mutta mistäs sen tietää. Onneks kuitenkin siis noussut, mulle kun ei tunnu noi rautavalmisteet sopivan, nestemäinen ehkä, mutta se laitto ton närästyksen pahemmaks :/
Eli se on siis nyt 120 :)
Verenpaineet oli jossain alamaissa, 102/63 (oma th mittaa nää sillä vanhalla laittella, stetoskoopilla kuuntelee tosta kyynärtaipeesta, nyt mitattiin ihan uudenaikasella laitteella..)
Sf-mitta oli 30,5cm eli näin ollen kohdunpohjankorkeudella on kasvuvaraa jäljellä 2,5cm :D
Kaks ensimmäistä odotusta jotka täys-aikasia on olleet, on toi sf-mitta ollut 33cm pari viimeistä neuvolakertaa ennen synnytystä :)
Sen suurempi ei vaan yksinkertasesti mahdu ;)
Jepulisjuu.. Olisko masukuvan paikka..
Esikoinen nappas pyynnöstäni taas kuvan, on muuten innokas tässä hommassa, ja kuinkas ollakkaan, onnistu nätisti jättään pään pois kuvasta :D
Näytän valaalta, pahoittelen.. tyylikkäästi kotikuteissa ja näin salamavalon ansiosta huomaan että noista housuistahan näkyy läpi :D
rv 34+0
Viime tiistaina kävin neuvolassa, siellä oli sijainen tällä kertaa vastaanottamassa, ihan mukava nuori nainen ja ensimmäinen joka otti mun närästyksetkin tosissaan.
Hän siinä sanokin että itsellään oli sama vaiva odotus-aikana, enkä nyt jaksa uskoa että siitä odotuksesta kuitenkaan montaa vuotta olis aikaa.
Hän siis kävi suoraan kysymässä lääkäriltä kunnon lääkettä tuohon ikävään vaivaan ja soitteli sitten perään, että resepti odottaa seuraavana päivänä apteekissa!
Ihanaa, oon meinaan nukkunu nyt pari yötä oikein mukavasti ;)
Oma th suositteli löysää kaurapuuroa aamuisin kun sanoin sille tuosta vaivasta.. että jooh..
Selkä mulla oli jo valmiiks kipeä useamman viikon ajalta, mutta tuon käynnin jälkeen se on ollu vieläkin kipeämpi.
Vauva kun meni doppleria karkuun minkä pääsi, niin loppuviimein tuli oltua selällään (kovalla alustalla) noin 15minuuttia ennen kun hän hyväksyi ne äänet..
Paniikkia en ottanu missään vaiheessa, koska liikkeet tuntui koko ajan ja välillä tuli ihan kunnon tujautuksia anturiinkin :D
Vauveli siis on masussa lähtökuopissa, pää ei ihan ole kiinnittynyt, mutta melkein.
On siis todella syvällä lantiossa ja ihan vähän vielä heiluu :)
(pientä toivetta mahdollisesta käynnistämisestä ;) )
Hb oli lähtenyt nousuun itekseen, ehkä on myös edesauttanut mm. pinaattiletut ja paprika, mutta mistäs sen tietää. Onneks kuitenkin siis noussut, mulle kun ei tunnu noi rautavalmisteet sopivan, nestemäinen ehkä, mutta se laitto ton närästyksen pahemmaks :/
Eli se on siis nyt 120 :)
Verenpaineet oli jossain alamaissa, 102/63 (oma th mittaa nää sillä vanhalla laittella, stetoskoopilla kuuntelee tosta kyynärtaipeesta, nyt mitattiin ihan uudenaikasella laitteella..)
Sf-mitta oli 30,5cm eli näin ollen kohdunpohjankorkeudella on kasvuvaraa jäljellä 2,5cm :D
Kaks ensimmäistä odotusta jotka täys-aikasia on olleet, on toi sf-mitta ollut 33cm pari viimeistä neuvolakertaa ennen synnytystä :)
Sen suurempi ei vaan yksinkertasesti mahdu ;)
Jepulisjuu.. Olisko masukuvan paikka..
Esikoinen nappas pyynnöstäni taas kuvan, on muuten innokas tässä hommassa, ja kuinkas ollakkaan, onnistu nätisti jättään pään pois kuvasta :D
Näytän valaalta, pahoittelen.. tyylikkäästi kotikuteissa ja näin salamavalon ansiosta huomaan että noista housuistahan näkyy läpi :D
rv 34+0
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Ups,,
Olipas livahtanut eiliseen päivitykseen väärä määrä viikkoja, nyt se on korjattu.
Vaikka enhän mä tietenkään pahakseni laittais vaikka viikolla hujautettais jo eteenpäin ;)
Tänään siis tasan rv33+0, 7viikkoa laskettuun ja 5viikkoa 5päivää poli-aikaan :)
Vauva on tänään ollut huomattavasti taas aktiivisempi, varmaan johtuu siitä että viime yö todella nukuttiin ja itselläkin oli vähän puulla päähän lyöty olo kun ekan kerran heräsin 6.50 :D Siinä olinkin miltei tunnin hereillä ja kuuntelin kun poika papatti vieressä, mutta kun kello soi, niin sit olis uni maittanu :D
Eihän siinä muu auttanu kun nousta ylös ja lapsukaisille mennä puuroa keitteleen.
Siinä kun heräsin ja käännyin selälleni, niin tuntu hauskasti kun vauvakin masussa venytteli, voisin ainakin kuvitella että näin oli, siltä se ainakin tuntui :D
Tänään olikin sitten isompien lasten viimeinen hoitopäivä, itsellä huominen vielä sairaslomaa, maanantaista alkaa talviloma ja voin siis jo sanoa, että tervetuloa kotiäitiys, jälleen kerran :)
Johan siitä onkin aikaa useampi tovi kun viimeksi olen kotiäitinä ollut, mitähän kaikkea sitä tarviikaan touhuta? Noh, eiköhän se mieleen muistu sitten taas :)
Onhan tässä viikonloppu "pehmetämässä iskua" ;)
Vaikka enhän mä tietenkään pahakseni laittais vaikka viikolla hujautettais jo eteenpäin ;)
Tänään siis tasan rv33+0, 7viikkoa laskettuun ja 5viikkoa 5päivää poli-aikaan :)
Vauva on tänään ollut huomattavasti taas aktiivisempi, varmaan johtuu siitä että viime yö todella nukuttiin ja itselläkin oli vähän puulla päähän lyöty olo kun ekan kerran heräsin 6.50 :D Siinä olinkin miltei tunnin hereillä ja kuuntelin kun poika papatti vieressä, mutta kun kello soi, niin sit olis uni maittanu :D
Eihän siinä muu auttanu kun nousta ylös ja lapsukaisille mennä puuroa keitteleen.
Siinä kun heräsin ja käännyin selälleni, niin tuntu hauskasti kun vauvakin masussa venytteli, voisin ainakin kuvitella että näin oli, siltä se ainakin tuntui :D
Tänään olikin sitten isompien lasten viimeinen hoitopäivä, itsellä huominen vielä sairaslomaa, maanantaista alkaa talviloma ja voin siis jo sanoa, että tervetuloa kotiäitiys, jälleen kerran :)
Johan siitä onkin aikaa useampi tovi kun viimeksi olen kotiäitinä ollut, mitähän kaikkea sitä tarviikaan touhuta? Noh, eiköhän se mieleen muistu sitten taas :)
Onhan tässä viikonloppu "pehmetämässä iskua" ;)
torstai 17. maaliskuuta 2011
rv 32+6
Ja heipä taas,
huomenna vaihtuu vaihteeks viikot ja sit olis 7viikkoa laskettuun jäljellä :)
Tuohon eiliseen vielä sen verran viitaten, että kyllä tässä nyt on tullut sitten itsellä tarkkaan vahdittua liikkeitä ja pientä paniikkiakin välillä ollut ilmassa, nimittäin tää tuntuu olevan myös suhteellisen sikeä-uninen kaveri, kuten nuo eläväisetkin on, ei ihan vähästä herää..
Yleensä saunaan mennessä tämä on suorastaan riehaantunut tuolla navan alla, mutta eilen oli hiljasta. Tuupin ja tökin ja taputtelin, eikä mitään..
Istuin saunassa lopulta lähestulkoon paniikissa, että nytkö se on... kunnes alko tuntuun mylläystä, HUH!
Tuli muutama syvä huokaus helpotuksesta kyllä.
Miehellenikin eilen paasasin, että tuleepa yksikin sanomaan mulle vielä, että ei se salama kahdesti iske samaan paikkaan, niin mä saatan humauttaa päin näköä, teki mieli jopa soittaa sille mun viimeisimmälle lääkärillekkin..
Tää oli nyt kuitenkin jo kolmas äiti vuoden(!?) sisällä, joka joutuu hautaamaan jo toisen lapsensa ja se lääkäri mulle kehtas sanoa "No mutta kun koko ajan ollaan isommilla viikoilla niin koko ajan on paremmat mahdollisuudet" ja lässynlää, mitäs,
kun tällä kohtalotoverilla eilen oli vain reilu viikko laskettuun aikaan?!
MISSÄ SE TURVALLISUUS OLI?!
Hmm.. Ajatukset siis risteilee aika melkosesti.
Juuh,, ja melkein voisin päätellä tämän vauvan rytmeistä, että olisin yövuoroja hirveästi tehny töissä ollessani, tämä nimittäin alottaa illalla mekastuksen ja pitkin yötä kun käännän kylkeä niin mylläys alkaa joka kerta, päivisinkin sais pitää yhtä kovaa menoa yllä, niin uskaltais välillä hengähtää.
Njoh, onneks aina voi polille mennä piipahtamaan jos siltä tuntuu, mutta toisaalta, mua inhottaa mennä sinne yksin ja sit kun ne mulkoilee "ai sä tulit päivystyksenä" ja sitten istut siellä kolmatta tuntia persustin puuduksissa.
Jees, hyvin epämääräinen päivitys tällä kertaa, mutta eipä voi mittään..
huomenna vaihtuu vaihteeks viikot ja sit olis 7viikkoa laskettuun jäljellä :)
Tuohon eiliseen vielä sen verran viitaten, että kyllä tässä nyt on tullut sitten itsellä tarkkaan vahdittua liikkeitä ja pientä paniikkiakin välillä ollut ilmassa, nimittäin tää tuntuu olevan myös suhteellisen sikeä-uninen kaveri, kuten nuo eläväisetkin on, ei ihan vähästä herää..
Yleensä saunaan mennessä tämä on suorastaan riehaantunut tuolla navan alla, mutta eilen oli hiljasta. Tuupin ja tökin ja taputtelin, eikä mitään..
Istuin saunassa lopulta lähestulkoon paniikissa, että nytkö se on... kunnes alko tuntuun mylläystä, HUH!
Tuli muutama syvä huokaus helpotuksesta kyllä.
Miehellenikin eilen paasasin, että tuleepa yksikin sanomaan mulle vielä, että ei se salama kahdesti iske samaan paikkaan, niin mä saatan humauttaa päin näköä, teki mieli jopa soittaa sille mun viimeisimmälle lääkärillekkin..
Tää oli nyt kuitenkin jo kolmas äiti vuoden(!?) sisällä, joka joutuu hautaamaan jo toisen lapsensa ja se lääkäri mulle kehtas sanoa "No mutta kun koko ajan ollaan isommilla viikoilla niin koko ajan on paremmat mahdollisuudet" ja lässynlää, mitäs,
kun tällä kohtalotoverilla eilen oli vain reilu viikko laskettuun aikaan?!
MISSÄ SE TURVALLISUUS OLI?!
Hmm.. Ajatukset siis risteilee aika melkosesti.
Juuh,, ja melkein voisin päätellä tämän vauvan rytmeistä, että olisin yövuoroja hirveästi tehny töissä ollessani, tämä nimittäin alottaa illalla mekastuksen ja pitkin yötä kun käännän kylkeä niin mylläys alkaa joka kerta, päivisinkin sais pitää yhtä kovaa menoa yllä, niin uskaltais välillä hengähtää.
Njoh, onneks aina voi polille mennä piipahtamaan jos siltä tuntuu, mutta toisaalta, mua inhottaa mennä sinne yksin ja sit kun ne mulkoilee "ai sä tulit päivystyksenä" ja sitten istut siellä kolmatta tuntia persustin puuduksissa.
Jees, hyvin epämääräinen päivitys tällä kertaa, mutta eipä voi mittään..
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
rv 32+5
Ja jälleen viikko edellisestä päivityksestä, hui!
Tuntuu ettei ole mitään tekemistä, mutta silti päivistä ne tunnit jonnekkin kuluu nopeeta tahtia..
Masu se sitten on tipahtanu alaspäin,
kuvaa perjantailta, rv 32+0
ja eiliseltä rv 32+4
Eilen siis huomasin ite, että oliskohan, mutta sit mietin että ei kai nyt vielä näin aikasessa vaiheessa.. No kuvat sit napsasin ja laitoin yhteen toiseen päikkyyni, niin kyllä sen muutkin huomas :D Eli en kuvitelly..
Masu on kuulemma siron näkönen *nauraa*, mutta ympärystä kyllä löytyy,,, 105,5cm oli eilisen mitta.. Että juuh..
....
Pää lyö aika tyhjää, yks syyhän on se, että kello on noin vähän, mutta toinen on se, että eräs kohtalotoveri menetti jo toisen vauvan.. ihan viimeisiä viikkoja raskaudesta menossa ja nyt oli todettu, ettei siellä masussa elämää enään ole. Järkyttävää, uskomatonta.. mutta totta.
Ei vaan yksinkertaisesti ole edes sanoja :,(
En voi kun hiljentyä ja toivoa kyseiselle perheelle erittäin paljon voimia, jälleen.
Tuntuu ettei ole mitään tekemistä, mutta silti päivistä ne tunnit jonnekkin kuluu nopeeta tahtia..
Masu se sitten on tipahtanu alaspäin,
kuvaa perjantailta, rv 32+0
ja eiliseltä rv 32+4
Eilen siis huomasin ite, että oliskohan, mutta sit mietin että ei kai nyt vielä näin aikasessa vaiheessa.. No kuvat sit napsasin ja laitoin yhteen toiseen päikkyyni, niin kyllä sen muutkin huomas :D Eli en kuvitelly..
Masu on kuulemma siron näkönen *nauraa*, mutta ympärystä kyllä löytyy,,, 105,5cm oli eilisen mitta.. Että juuh..
....
Pää lyö aika tyhjää, yks syyhän on se, että kello on noin vähän, mutta toinen on se, että eräs kohtalotoveri menetti jo toisen vauvan.. ihan viimeisiä viikkoja raskaudesta menossa ja nyt oli todettu, ettei siellä masussa elämää enään ole. Järkyttävää, uskomatonta.. mutta totta.
Ei vaan yksinkertaisesti ole edes sanoja :,(
En voi kun hiljentyä ja toivoa kyseiselle perheelle erittäin paljon voimia, jälleen.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
rv 31+5 ja ultrakuulumisia
Eilen kävin jälleen ä-polilla piipahtamassa,
ensin melkein hävetti, kun olin siellä parkissa jo klo 8.30 ja aika oli vasta 9.15,,
Olin kuitenkin vienyt lapsoset hoitoon klo 8.00 ja ajelin vielä pidemmän lenkin kun normaalisti, mutta en silti saanut aikaa kulumaan..
No, ehtipä käydä vessassa ja "ottaa rauhassa" hetken aikaa..
Menin ilmottautuun ja vastassa oli joku opiskelija, otti tiedot, katsoi koneelta ja pyysi että kävisin vessassa näytteen antamassa..
Joo, tarvii varmaan hetki istahtaa ennenkun onnistuu, no tämä pyysi mua menemään juomaan odotus-tilaan ja sit kun vähääkään tuntuu niin näytettä antamaan.
Ehdin hörppimään muutaman kupillisen vettä kun kätilö tuli pyyteleen mua luokseen.
Kyseli vointia ja onko vielä tulehdus-oireita ym. havaittavissa, no eihän mulla ole ollutkaan kun toi alavatsan kipuilu..
Hän kävi sit kurkkaamassa koneelta maanantain labrojen tuloksia, mutta sano ettei ne ihan ole vielä valmiit, leukkarit yhdellä plussalla ja bakteereja näyttäs olevan samat kun viimeksikin.. argh.. ei siis mitään hyötyä vai kuurista taaskaan..
Siihen samaan tilaan tuli sitten joku nuori pari sängyille pötköttään, tuntu rouva olevan vähän tuskainen, mutta mua rupes kerrassaan ärsyttään että piti koko ajan toljottaa sieltä meikäläistä, joka istu siinä pöydän päässä penkillä, olisivat edes vetäneet verhon eteen tai jotain..
Teki mieli tokasta, että on kuule mullekkin tuttuja noi kivut ym, tää on mun NELJÄS vaikka näytänkin nuorelta.. *murinaa*
Verenpaineet oli taas ennätyskorkealla, mutta niin ne vaan on joka kerta kun sairaalassa mitataan, nyt oli 117/72 (muistasin näin, ei näköjään merkannu korttiin :/ )
No juu, pääsin sit takas odotus-aulaan ja ehdin yhden lehden plaraan siinä läpi, kello oli 9.10 kun lääkäri meni kansion kanssa huoneeseen ja tasan 9.15 huuteli mut huoneeseen, ihmeitäkin tapahtuu! :D
Lääkäri jälleen eri kun aiemmin, mies tällä kertaa.
Muuten oikein mukavan olonen, kunnes alkoi puhumaan mun rv 27+4 tapahtuneesta keskenmenosta.. V*TTU MUN POIKANI EI OLE MIKÄÄN KESKENMENO!
Yleensä mä laitan hanttiin kun puhutaan pojasta, mutta nyt en yksinkertasesti jaksanu, koitin kai olla kerrankin mukava potilas..
Joo, kohdunsuu kiinteä ja kiinni, eli mylläys ja sukkapuikkotunnot ei ole mitään aiheuttaneet, mä kun jo pelkäsin että on lähteny paikat aukeen ja kun suppareitakin ajoittain on,, samoin jos joutuu seisoon pidempään, niin paine alkaa alakerrassa..
Vauvalla kaikki näytti olevan kohdallaan, se mitä mä ruudusta näin kun lääkäri mittaili, niin pitkäraajanen kaveri taitaa olla, kun reisiluun mitta vastas vissiin paria viikkoa suurempaa :D Mutta muuten kaikki mitat ynnättynä, vastas ihan omia viikkojansa ja painoa noin 1,7kiloa <3 ja oikein päin siellä oltiin myöskin.
Selkä vasemmassa kyljessä ja pylly tuossa pallean kohdalla, ihan kuten oon aavistellukkin :)
Joop..
Edellisen lääkärin kanssa keskusteltiin mahdollisesta käynnistyksestä, mutta tämä setä oli nyt sitä mieltä että ei missään nimessä, ellei sitten mennä siellä rv42 viikolla.. Pakkohan se oli sitten huomauttaa, että kyllä nää aiemmatkin täys-aikaset on tulleet ennen laskettua, rv39 ja suostu sitten laittaan merkinnän koneelle, että kontrollia vielä rv 38-39, jos paikat on kypsät niin sit voidaan katsoa jos käynnistäis, muuten ei..
Niin ja lääkärin mukaan streptoa ei niissä testituloksissa nyt ollut, joten senkin osalta voin olla huoletta.. aika paljon mä annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, varsinkin kun alko vielä mulle sanomaan ihan tosissaan, että kun viikkoja on näin paljon, niin turvallisemmilla viikoillahan tässä jo ollaan ja todennäköisempäähän on että vauva elävänä pysyy ja syntyy, kun olin ensin sanonu että joka päivähän mä olen varma että tääkin on kuollut, kun siis kyseli et millä mielin mä nyt olen kun noi pojan kuolinviikot on ohitettu..
Juu-u,, että näin.
Sairaslomalla olen nyt sitten kaks viikkoa, sit alkaa talviloma ja sen perään mammaloma, enpä mä töissä mitään enään olis voinu tehdäkkään, supistusten ja selkäkipujen takia ja työpisteelläkin oli hankalaa jo reilut viikko sitten.
Neuvolastakin soiteltiin, että aika siirty seuraavalle päivälle kun oli tarkotus, mutta mikäs siinä, mehän ollaan lomalaisia sit jos sillon :D
Tällästä tällä kertaa, palaillaan :)
ensin melkein hävetti, kun olin siellä parkissa jo klo 8.30 ja aika oli vasta 9.15,,
Olin kuitenkin vienyt lapsoset hoitoon klo 8.00 ja ajelin vielä pidemmän lenkin kun normaalisti, mutta en silti saanut aikaa kulumaan..
No, ehtipä käydä vessassa ja "ottaa rauhassa" hetken aikaa..
Menin ilmottautuun ja vastassa oli joku opiskelija, otti tiedot, katsoi koneelta ja pyysi että kävisin vessassa näytteen antamassa..
Joo, tarvii varmaan hetki istahtaa ennenkun onnistuu, no tämä pyysi mua menemään juomaan odotus-tilaan ja sit kun vähääkään tuntuu niin näytettä antamaan.
Ehdin hörppimään muutaman kupillisen vettä kun kätilö tuli pyyteleen mua luokseen.
Kyseli vointia ja onko vielä tulehdus-oireita ym. havaittavissa, no eihän mulla ole ollutkaan kun toi alavatsan kipuilu..
Hän kävi sit kurkkaamassa koneelta maanantain labrojen tuloksia, mutta sano ettei ne ihan ole vielä valmiit, leukkarit yhdellä plussalla ja bakteereja näyttäs olevan samat kun viimeksikin.. argh.. ei siis mitään hyötyä vai kuurista taaskaan..
Siihen samaan tilaan tuli sitten joku nuori pari sängyille pötköttään, tuntu rouva olevan vähän tuskainen, mutta mua rupes kerrassaan ärsyttään että piti koko ajan toljottaa sieltä meikäläistä, joka istu siinä pöydän päässä penkillä, olisivat edes vetäneet verhon eteen tai jotain..
Teki mieli tokasta, että on kuule mullekkin tuttuja noi kivut ym, tää on mun NELJÄS vaikka näytänkin nuorelta.. *murinaa*
Verenpaineet oli taas ennätyskorkealla, mutta niin ne vaan on joka kerta kun sairaalassa mitataan, nyt oli 117/72 (muistasin näin, ei näköjään merkannu korttiin :/ )
No juu, pääsin sit takas odotus-aulaan ja ehdin yhden lehden plaraan siinä läpi, kello oli 9.10 kun lääkäri meni kansion kanssa huoneeseen ja tasan 9.15 huuteli mut huoneeseen, ihmeitäkin tapahtuu! :D
Lääkäri jälleen eri kun aiemmin, mies tällä kertaa.
Muuten oikein mukavan olonen, kunnes alkoi puhumaan mun rv 27+4 tapahtuneesta keskenmenosta.. V*TTU MUN POIKANI EI OLE MIKÄÄN KESKENMENO!
Yleensä mä laitan hanttiin kun puhutaan pojasta, mutta nyt en yksinkertasesti jaksanu, koitin kai olla kerrankin mukava potilas..
Joo, kohdunsuu kiinteä ja kiinni, eli mylläys ja sukkapuikkotunnot ei ole mitään aiheuttaneet, mä kun jo pelkäsin että on lähteny paikat aukeen ja kun suppareitakin ajoittain on,, samoin jos joutuu seisoon pidempään, niin paine alkaa alakerrassa..
Vauvalla kaikki näytti olevan kohdallaan, se mitä mä ruudusta näin kun lääkäri mittaili, niin pitkäraajanen kaveri taitaa olla, kun reisiluun mitta vastas vissiin paria viikkoa suurempaa :D Mutta muuten kaikki mitat ynnättynä, vastas ihan omia viikkojansa ja painoa noin 1,7kiloa <3 ja oikein päin siellä oltiin myöskin.
Selkä vasemmassa kyljessä ja pylly tuossa pallean kohdalla, ihan kuten oon aavistellukkin :)
Joop..
Edellisen lääkärin kanssa keskusteltiin mahdollisesta käynnistyksestä, mutta tämä setä oli nyt sitä mieltä että ei missään nimessä, ellei sitten mennä siellä rv42 viikolla.. Pakkohan se oli sitten huomauttaa, että kyllä nää aiemmatkin täys-aikaset on tulleet ennen laskettua, rv39 ja suostu sitten laittaan merkinnän koneelle, että kontrollia vielä rv 38-39, jos paikat on kypsät niin sit voidaan katsoa jos käynnistäis, muuten ei..
Niin ja lääkärin mukaan streptoa ei niissä testituloksissa nyt ollut, joten senkin osalta voin olla huoletta.. aika paljon mä annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, varsinkin kun alko vielä mulle sanomaan ihan tosissaan, että kun viikkoja on näin paljon, niin turvallisemmilla viikoillahan tässä jo ollaan ja todennäköisempäähän on että vauva elävänä pysyy ja syntyy, kun olin ensin sanonu että joka päivähän mä olen varma että tääkin on kuollut, kun siis kyseli et millä mielin mä nyt olen kun noi pojan kuolinviikot on ohitettu..
Juu-u,, että näin.
Sairaslomalla olen nyt sitten kaks viikkoa, sit alkaa talviloma ja sen perään mammaloma, enpä mä töissä mitään enään olis voinu tehdäkkään, supistusten ja selkäkipujen takia ja työpisteelläkin oli hankalaa jo reilut viikko sitten.
Neuvolastakin soiteltiin, että aika siirty seuraavalle päivälle kun oli tarkotus, mutta mikäs siinä, mehän ollaan lomalaisia sit jos sillon :D
Tällästä tällä kertaa, palaillaan :)
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
rv30+5
Eilen siis kävin neuvolassa,
kaikki vaikutti olevan normaalisti, painonnousukin jo onneks vähän tasaantunut,
ei ollu tällä kertaa tullu edes puolta kiloa/ viikko :D
Viime kerralla kun se oli melkein kilon verran..
Verenpaineet matalat kuten aina, 105/58, hb oli noussu jopa 7 yksikköä, eli 111 -> 118.
No mut siitä ei nyt sitten edes sanottu mitään, kun kuitenkin on noussut.
Kohdunpohjankorkeus on jo hurjat 28cm!
Kahdessa ekassa raskaudessa se on siinä rv38 tienoilla jämähtänyt 33cm, eli ei tässä enään ole kuin 5cm jäljellä ;)
Laskin tossa, että se on sit oin sentti/2viikkoa, niin siinähän se sitten olis..
Sykkeet oli ~140 tienoilla, vähän yli ja vähän alle huiteli, vauvalla oli taas kova meno päällä heti kun kävin selälleen :D
Jep,, Maanantaina sitten taas kontrolli-näytteitä labraan ja tiistaina lääkärille/ultraan äitipolille..
Seuraava neuvola on sitten tuosta poli-ajasta kahden viikon päähän, jolloin ollaan sit jo virallisesti (talvi-)lomalaisia :)
Niin juu ja tämä viikko siis ainakin sairaslomalla, harmittaa kun ulkona olis niiiiin mahtava ilma että, mutta kun ei kunnolla pysty liikkumaan..
Tiistaina viimeistään aion ottaa taas esille noi alavatsakivut,
töissäkään mä en pysty tekeen kuin max. 2tuntia töitä ja loppupäivä menee sitten vaan kärvistellen.. Ja se kauppareissukin jo todisti aika hyvin, että ei kannata liikoja kuvitella omasta kunnostaan(?), kun kauppareissu tehtiin lähestulkoon kaksinkerroin kärryihin nojaten :/
No, sit muutaman viikon päästä voi taas kokeilla tota kävelyä, sit se saakin jo vauhdittaa synnytystä ;)
Näillä mennään taas, palataan!
kaikki vaikutti olevan normaalisti, painonnousukin jo onneks vähän tasaantunut,
ei ollu tällä kertaa tullu edes puolta kiloa/ viikko :D
Viime kerralla kun se oli melkein kilon verran..
Verenpaineet matalat kuten aina, 105/58, hb oli noussu jopa 7 yksikköä, eli 111 -> 118.
No mut siitä ei nyt sitten edes sanottu mitään, kun kuitenkin on noussut.
Kohdunpohjankorkeus on jo hurjat 28cm!
Kahdessa ekassa raskaudessa se on siinä rv38 tienoilla jämähtänyt 33cm, eli ei tässä enään ole kuin 5cm jäljellä ;)
Laskin tossa, että se on sit oin sentti/2viikkoa, niin siinähän se sitten olis..
Sykkeet oli ~140 tienoilla, vähän yli ja vähän alle huiteli, vauvalla oli taas kova meno päällä heti kun kävin selälleen :D
Jep,, Maanantaina sitten taas kontrolli-näytteitä labraan ja tiistaina lääkärille/ultraan äitipolille..
Seuraava neuvola on sitten tuosta poli-ajasta kahden viikon päähän, jolloin ollaan sit jo virallisesti (talvi-)lomalaisia :)
Niin juu ja tämä viikko siis ainakin sairaslomalla, harmittaa kun ulkona olis niiiiin mahtava ilma että, mutta kun ei kunnolla pysty liikkumaan..
Tiistaina viimeistään aion ottaa taas esille noi alavatsakivut,
töissäkään mä en pysty tekeen kuin max. 2tuntia töitä ja loppupäivä menee sitten vaan kärvistellen.. Ja se kauppareissukin jo todisti aika hyvin, että ei kannata liikoja kuvitella omasta kunnostaan(?), kun kauppareissu tehtiin lähestulkoon kaksinkerroin kärryihin nojaten :/
No, sit muutaman viikon päästä voi taas kokeilla tota kävelyä, sit se saakin jo vauhdittaa synnytystä ;)
Näillä mennään taas, palataan!
lauantai 26. helmikuuta 2011
rv 30+1
Ja viimeinen kymppi on lähtenyt liikkeelle!
Se olis noin 6viikkoa ja 6päivää kun oltais "täys-aikasia" ja ainakin sen mukaan mitä oon käsittänyt, niin tarpeeksi kypsiä syntymään. Kuitenkin 9viikkoa ja 6päivää aikaa myös täyteen 40viikkoon, mutta en usko että ihan niin pitkälle mennään.
Ensimmäinen ja toinenkin lapsista on syntyneet jo ennen, eka 39+4 ja toinen 39+5 ;)
Niin ja lupashan se lääkärikin, että ylitse ei ainakaan päästetä.
Noo.. Edellisestä tulehduksesta luulin selvinneeni ja perjantaina sitten aloin soitteleen tuloksia uusimmasta pissi-testistä, jolla siis piti varmistaa että antibiootit on tehonneet..
Neuvolassa ei tiedetty mitään (yllätys) joten sit vaan pirautteleen taas äitipolille. Sieltä osastonsihteeri kurkkas koneelta ja sano ettei hän nyt ala näitä analysoimaan, mutta sen verran voi sanoa että GBS- arvot on edelleen koholla..
Sanoi laittavansa lääkärille viestiä että analysoi tulokset pikapuoliin ja soittelee jos on tarvetta.
Eikä mennyt kuin tunnin verran ja puhelin soi, arvasin heti että sieltä soittavat kun ihan outo numero oli..
Hmm.. Semmonen hoono-soomi setähän se sitten langan päässä itseensä esitteli ja kysy et on huonokin paikka, ei mittää antaa tulla nyt vaan ne tulokset ja samalla pengoin lasten kanssa kirpparipöytiä :D
Tosi hyvin silti sai puheesta selvän, ei tarvinnu kertaakaan miettiä että mitähän toi nyt tarkotti tai kysyä että niin mitä :)
Elikkäs strepto oli ja strepto on edelleen. *PRKL*
Tää nyt halus sitten välttämättä määrätä mulle vielä penisilliiniä, koska kaikki muut on jo kokeiltu. Kerto vielä, että täähän yleensä vaan aiheuttaa ennenaikasia synnytyksiä kun on virtsis jne.. Mä en sit tiedä oliko se tutkinu mun papereita ennen kun soitti, mut kyllähän mä ton olen tienny..
Kyseli myös että supisteleeko jne.. Ei mua kyllä supista, tai ainakaan en tunnista niitä, mutta alavatsalla kyllä välillä repii ihan huolella, joko oikealla tai vasemmalla puolella, mutta yleensä siis eri aikaan..
Njoo,, nyt sit kuitenkin viikon kuuri milcopen- nappeja 1*3päivässä ja sit kuurin
jälkeen taas uutta näytettä labraan..
Ja ongelmahan meinas tulla, kun lääkäri kyseli että mistä apteekista haluan tän hakea, perjantai kun kyseessä niin mahdollisimman nopeesti tietysti halus että alotan kuurin.. No tottakai olin että meidän kylän apteekista ja tämä ilmotti soittavansa reseptin sinne.
Hetken päästä soi puhelin ja hoono-soomi soitti, ettei siellä ole tota lääkettä, vaan ainoastaan se mille oon allerginen,, Sovittiin toinen apteekki, kun satuin just oleen kaupungissa lasten kanssa. Taas meni hetki ja puhelin soi, ei ollut sielläkään, eikä toisessakaan mihin oli jo ehtinyt soittaan, mutta kolmannesta kaupungin apteekista sitten löyty!
Ja ei muuta kun hakemaan..
Pikkuhiljaa alkaa ottaan päähän tää jatkuva lääkkeiden popsiminen =/
Noi mukulat mitkä tällä hetkellä vetelee sikeitä sängyssä, ei varmasti oo kumpainenkaan saaneet tätä määrää antibiootteja kun tämä vielä nahan alla majaileva.. Mutta, hänen parhaakseen kuitenkin mua hoidetaan..
Tässäpä sitten eiliseltä oikein pallo-kuvaa, tasan 30+0 siis viikot ja kyllähän tällä kai on.. Ei sitä ite niin huomaa, paitsi valokuvista ja siitä, että esim. työ-äitiyshousut ahdistaa :D Samoten työ-liivi ei enään mene kiinni..
Ja edestä kuvattuna :)
Tänään kävelin ipanoiden kanssa kauppaan, noin 2km ja kaupassa olo-aika meni lähinnä kärryihin nojaten, lähes kaksin kerroin kun tuonne alavatsalle alko taas polttaan ihan urakalla :( Siinäpä sitten olikin kiva yrittää miettiä, että mitähän vielä piti ostaa ja samalla komentaa muksuja että käyttäytyvät kunnolla..
Onneks olotila helpotti ja kotiin taaperrettiinkin sitten hitaampaa tahtia..
Kotona hetkeks jalat ylös ja ruoan ym. jälkeen lähdettiin vielä uudestaan ulkoileen..
Rauhassa kun kulkee niin tulee ihan hyvä, ipanat otti vielä potkukelkankin matkaansa ja paluumatkalla tultiinkin neljä-päällä sillä (minä, lapset ja maha ;) )..
Jalkoihin se lähinnä otti kun kelkka oli niin pieni, mutta kotiin päästessä sitten myös liitoskivut muistutti itsestään =/ Että pitääkin kaikkea vielä kokeilla :D
Noo.. Jos vielä kovin särkee, niin ainahan voi hakea sairaslomaa,
nyt jo huvittanu kun moni samalla työpaikalla oleva on mulle todennu, että "hyvin sä oot töissä jaksanu olla" jne.. Ja näitä on siis tullut useammasta suusta.
Vielä olis 3 viikkoa ennen kuin alkaa talviloma ja siitä mammaloma, saa nähdä kuinka jaksaa..
Mutta tässäpä taas pieni romaanin pätkä teille luettavaksi :D
Tiistaina neuvolaan joten ehkäpä viimeistään keskiviikkona sitten kuulumisia tulee tännekkin päin :)
Se olis noin 6viikkoa ja 6päivää kun oltais "täys-aikasia" ja ainakin sen mukaan mitä oon käsittänyt, niin tarpeeksi kypsiä syntymään. Kuitenkin 9viikkoa ja 6päivää aikaa myös täyteen 40viikkoon, mutta en usko että ihan niin pitkälle mennään.
Ensimmäinen ja toinenkin lapsista on syntyneet jo ennen, eka 39+4 ja toinen 39+5 ;)
Niin ja lupashan se lääkärikin, että ylitse ei ainakaan päästetä.
Noo.. Edellisestä tulehduksesta luulin selvinneeni ja perjantaina sitten aloin soitteleen tuloksia uusimmasta pissi-testistä, jolla siis piti varmistaa että antibiootit on tehonneet..
Neuvolassa ei tiedetty mitään (yllätys) joten sit vaan pirautteleen taas äitipolille. Sieltä osastonsihteeri kurkkas koneelta ja sano ettei hän nyt ala näitä analysoimaan, mutta sen verran voi sanoa että GBS- arvot on edelleen koholla..
Sanoi laittavansa lääkärille viestiä että analysoi tulokset pikapuoliin ja soittelee jos on tarvetta.
Eikä mennyt kuin tunnin verran ja puhelin soi, arvasin heti että sieltä soittavat kun ihan outo numero oli..
Hmm.. Semmonen hoono-soomi setähän se sitten langan päässä itseensä esitteli ja kysy et on huonokin paikka, ei mittää antaa tulla nyt vaan ne tulokset ja samalla pengoin lasten kanssa kirpparipöytiä :D
Tosi hyvin silti sai puheesta selvän, ei tarvinnu kertaakaan miettiä että mitähän toi nyt tarkotti tai kysyä että niin mitä :)
Elikkäs strepto oli ja strepto on edelleen. *PRKL*
Tää nyt halus sitten välttämättä määrätä mulle vielä penisilliiniä, koska kaikki muut on jo kokeiltu. Kerto vielä, että täähän yleensä vaan aiheuttaa ennenaikasia synnytyksiä kun on virtsis jne.. Mä en sit tiedä oliko se tutkinu mun papereita ennen kun soitti, mut kyllähän mä ton olen tienny..
Kyseli myös että supisteleeko jne.. Ei mua kyllä supista, tai ainakaan en tunnista niitä, mutta alavatsalla kyllä välillä repii ihan huolella, joko oikealla tai vasemmalla puolella, mutta yleensä siis eri aikaan..
Njoo,, nyt sit kuitenkin viikon kuuri milcopen- nappeja 1*3päivässä ja sit kuurin
jälkeen taas uutta näytettä labraan..
Ja ongelmahan meinas tulla, kun lääkäri kyseli että mistä apteekista haluan tän hakea, perjantai kun kyseessä niin mahdollisimman nopeesti tietysti halus että alotan kuurin.. No tottakai olin että meidän kylän apteekista ja tämä ilmotti soittavansa reseptin sinne.
Hetken päästä soi puhelin ja hoono-soomi soitti, ettei siellä ole tota lääkettä, vaan ainoastaan se mille oon allerginen,, Sovittiin toinen apteekki, kun satuin just oleen kaupungissa lasten kanssa. Taas meni hetki ja puhelin soi, ei ollut sielläkään, eikä toisessakaan mihin oli jo ehtinyt soittaan, mutta kolmannesta kaupungin apteekista sitten löyty!
Ja ei muuta kun hakemaan..
Pikkuhiljaa alkaa ottaan päähän tää jatkuva lääkkeiden popsiminen =/
Noi mukulat mitkä tällä hetkellä vetelee sikeitä sängyssä, ei varmasti oo kumpainenkaan saaneet tätä määrää antibiootteja kun tämä vielä nahan alla majaileva.. Mutta, hänen parhaakseen kuitenkin mua hoidetaan..
Tässäpä sitten eiliseltä oikein pallo-kuvaa, tasan 30+0 siis viikot ja kyllähän tällä kai on.. Ei sitä ite niin huomaa, paitsi valokuvista ja siitä, että esim. työ-äitiyshousut ahdistaa :D Samoten työ-liivi ei enään mene kiinni..
Ja edestä kuvattuna :)
Tänään kävelin ipanoiden kanssa kauppaan, noin 2km ja kaupassa olo-aika meni lähinnä kärryihin nojaten, lähes kaksin kerroin kun tuonne alavatsalle alko taas polttaan ihan urakalla :( Siinäpä sitten olikin kiva yrittää miettiä, että mitähän vielä piti ostaa ja samalla komentaa muksuja että käyttäytyvät kunnolla..
Onneks olotila helpotti ja kotiin taaperrettiinkin sitten hitaampaa tahtia..
Kotona hetkeks jalat ylös ja ruoan ym. jälkeen lähdettiin vielä uudestaan ulkoileen..
Rauhassa kun kulkee niin tulee ihan hyvä, ipanat otti vielä potkukelkankin matkaansa ja paluumatkalla tultiinkin neljä-päällä sillä (minä, lapset ja maha ;) )..
Jalkoihin se lähinnä otti kun kelkka oli niin pieni, mutta kotiin päästessä sitten myös liitoskivut muistutti itsestään =/ Että pitääkin kaikkea vielä kokeilla :D
Noo.. Jos vielä kovin särkee, niin ainahan voi hakea sairaslomaa,
nyt jo huvittanu kun moni samalla työpaikalla oleva on mulle todennu, että "hyvin sä oot töissä jaksanu olla" jne.. Ja näitä on siis tullut useammasta suusta.
Vielä olis 3 viikkoa ennen kuin alkaa talviloma ja siitä mammaloma, saa nähdä kuinka jaksaa..
Mutta tässäpä taas pieni romaanin pätkä teille luettavaksi :D
Tiistaina neuvolaan joten ehkäpä viimeistään keskiviikkona sitten kuulumisia tulee tännekkin päin :)
torstai 17. helmikuuta 2011
rv 28+6
Elikkäs huomenna sitten alkais 30:s raskausviikko,
Viimenen kymppi alkaa kuitenkin vasta viikon päästä :D
Jepsulleen.. Maanantaina kotiutu ne uudet kärryt meille ja tässä nyt sitten tulos, ahkeran pesun ja puunauksen jälkeen;
Merkkinä ja mallina Emmaljunga Cerox - rattaat, pehmeällä kantokopalla (kovike pohjassa tietenkin) ja kopasta saa lämpöpussin kun poistaa pohjalevyn :)
Rattaissa heitto-aisa, mikä on ehdoton että saa työntö-suunnan vaihdettua tarvittaessa ja umpikumirenkaat, eipä tarvitse pumppua kantaa mukana eikä pelätä renkaiden puhkeamista ;)
Edellisissä kärryissä meillä oli käännettävä istuin-osa, merkki oli silloin sama, mutta mallina oli City cross, aivan ihanat nekin oli, eikä nämä oikeastaan eroa kuin tuolla kiinteällä istuin-osalla ja hieman ovat ehkä leveämmät. City crossit taitaa olla myös ihan vähän kevyemmätkin, mutta eipä tuosta nyt ole haittaa :)
Ja eiköhän näihinkin totu aika pian, kunhan nyt saa ne vielä käyttöön :D
Edelleenkin tuntuis siis massussa olevan kaikki kohdallaan, ainakin siitä päätellen että tähän emäntään koitetaan porata kantapäällä reikää tohon navan yläpuolelle :D
Viimenen kymppi alkaa kuitenkin vasta viikon päästä :D
Jepsulleen.. Maanantaina kotiutu ne uudet kärryt meille ja tässä nyt sitten tulos, ahkeran pesun ja puunauksen jälkeen;
Merkkinä ja mallina Emmaljunga Cerox - rattaat, pehmeällä kantokopalla (kovike pohjassa tietenkin) ja kopasta saa lämpöpussin kun poistaa pohjalevyn :)
Rattaissa heitto-aisa, mikä on ehdoton että saa työntö-suunnan vaihdettua tarvittaessa ja umpikumirenkaat, eipä tarvitse pumppua kantaa mukana eikä pelätä renkaiden puhkeamista ;)
Edellisissä kärryissä meillä oli käännettävä istuin-osa, merkki oli silloin sama, mutta mallina oli City cross, aivan ihanat nekin oli, eikä nämä oikeastaan eroa kuin tuolla kiinteällä istuin-osalla ja hieman ovat ehkä leveämmät. City crossit taitaa olla myös ihan vähän kevyemmätkin, mutta eipä tuosta nyt ole haittaa :)
Ja eiköhän näihinkin totu aika pian, kunhan nyt saa ne vielä käyttöön :D
Edelleenkin tuntuis siis massussa olevan kaikki kohdallaan, ainakin siitä päätellen että tähän emäntään koitetaan porata kantapäällä reikää tohon navan yläpuolelle :D
lauantai 12. helmikuuta 2011
rv28+1
Eilenpä pärähti taas uusi viikko käyntiin :)
Ja pestasinpa sitten esikoisen ottamaan pari kuvaa, kun ei tolla järkkärillä oikein itse onnistu kuvia ottamaan, paitsi sitten ajastimen kanssa, mutta sen sihtaaminen onkin sitten toinen hommansa :D
Tässä siis, etureppu edestä päin :)
Ja sivulta;
Edelleenkään en osaa olla ihmettelemättä, että onpas sillä kokoa ja vieläkin olen pärjännyt ilman tukivyötä!
Tai olishan se muutamaan kertaan ollut todella hyvä olla, mutta jos sen laitan, niin sitten saa vessassa ravata jatkuvasti, nimittäin kun poika on niin alhaalla, niin vyö painaa sitten rakkoa.
Jos vaikka töissä on koko päivän jaloillaan ja joutuu nostelemaan (sillon kun muut ei sitä estä ;) ) niin olis hyvä olla, mutta oonpa oppinu ainakin taas kuunteleen kroppaani ja pyytämään apua ;)
Hmm.. Pitäis katsella noille vaatekasoillekkin paikkaa, mihin ihmeeseen mä ne työnnän kun tässä asunnossa noi vaatteiden säilytys-tilat on aika rajalliset ja edelleenkin se ylimääränen vaatekaappi on vaan ostamatta.
Elättelen toiveita että päästäis vähän isompaan muutamaan :)
Nyt alkaa jo välillä tuleen luottavainen olotila, "viisi viikkoa töitä jäljellä ja ainakin vuosi poissa työ-elämästä",, tekikö mulle tän olotilan se, että noi tietyt viikot tuli täyteen?
Välillä aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on, "no nyt se on kuollut" kun parista tökkäsystä ei ala liikettä tuntua.. Niin, pitäis muistaa, että meidän lapsilla on aivan uskomattomat unenlahjat, eikä tämäkään siis voi kovin huono-uninen olla..
Yleensä sitten piristyy kun nousen ylös ja olen hetken istuskellut.
Mutta eipä sen kummempia taas tälläkään kertaa.
Palataan taas! :)
Ja pestasinpa sitten esikoisen ottamaan pari kuvaa, kun ei tolla järkkärillä oikein itse onnistu kuvia ottamaan, paitsi sitten ajastimen kanssa, mutta sen sihtaaminen onkin sitten toinen hommansa :D
Tässä siis, etureppu edestä päin :)
Ja sivulta;
Edelleenkään en osaa olla ihmettelemättä, että onpas sillä kokoa ja vieläkin olen pärjännyt ilman tukivyötä!
Tai olishan se muutamaan kertaan ollut todella hyvä olla, mutta jos sen laitan, niin sitten saa vessassa ravata jatkuvasti, nimittäin kun poika on niin alhaalla, niin vyö painaa sitten rakkoa.
Jos vaikka töissä on koko päivän jaloillaan ja joutuu nostelemaan (sillon kun muut ei sitä estä ;) ) niin olis hyvä olla, mutta oonpa oppinu ainakin taas kuunteleen kroppaani ja pyytämään apua ;)
Hmm.. Pitäis katsella noille vaatekasoillekkin paikkaa, mihin ihmeeseen mä ne työnnän kun tässä asunnossa noi vaatteiden säilytys-tilat on aika rajalliset ja edelleenkin se ylimääränen vaatekaappi on vaan ostamatta.
Elättelen toiveita että päästäis vähän isompaan muutamaan :)
Nyt alkaa jo välillä tuleen luottavainen olotila, "viisi viikkoa töitä jäljellä ja ainakin vuosi poissa työ-elämästä",, tekikö mulle tän olotilan se, että noi tietyt viikot tuli täyteen?
Välillä aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on, "no nyt se on kuollut" kun parista tökkäsystä ei ala liikettä tuntua.. Niin, pitäis muistaa, että meidän lapsilla on aivan uskomattomat unenlahjat, eikä tämäkään siis voi kovin huono-uninen olla..
Yleensä sitten piristyy kun nousen ylös ja olen hetken istuskellut.
Mutta eipä sen kummempia taas tälläkään kertaa.
Palataan taas! :)
tiistai 8. helmikuuta 2011
Rv 27+4
Tähän se edellinen raskaus sitten päättyi, eli tästä eteenpäin kaikki on taas ihan uutta, vaikkakin kaksi raskautta onkin mennyt viikoille 39+, niin tämä on jotain ihan uutta, kohtukuoleman jälkeen.
Tänään oli sovittu aika äitiys-polilla,
ajelin sinne jännityksen sekaisin tuntein ja jo parkkipaikalla osasin varautua siihen että vielä joutuu odottelemaankin ihan kunnolla, ei nimittäin paikan paikkaa ollut lähettyvillä joten jonkun matkaa sitten joutu käppäileen.
Kävin ilmottautumassa, vessassa antamassa näytteen ja sitten vaan odottelemaan,,
Sinne muiden onnellisten odottajien sekaan istumaan, yksin, sydän hakaten.
Onneksi tämä pikku kaveri kuitenkin heräsi ja masussa oli melkoinen mekastus koko sen ajan kun odottelin vuoroani.
Kun ensiksi näin kätilön joka kävi pyytelemässä rouvia käyrille pötkötteleen,
hän oli se, joka hoisi edellisen synnytyksen, hän oli se, joka lääkäriltä varovasti kysyi sykettä kun viimeksi menin synnyttämään.
Hetken päästä aukesi sen tutkimushuoneen ovi, jossa sain ne maailman huonoimmat uutiset ja sieltä tuli lääkäri joka yhdessä kätilön kanssa hoisi sen synnytyksen..
Mun teki mieli paeta paikalta, lähteä.. Eikä ollu itkukaan kovin kaukana,,
Hetken päästä tämä kätilö sitten huuteli mut käyrille, esitteli itsensä ja sanoinkin että ollaan ennenkin tavattu.. Kätilö asetteli piuhat mun masulleni ja kävi kurkkaamassa papereita, tuli sitten siihen viereen, että niinpä ollaankin, silloin vuonna 2008, kyseli sitten vointia ja olotilaa ym.. Mukava ihminen kyllä.
Jonkun aikaa siinä sitten pötköttelin ja pidin anturiakin paikoillaan kun vauva karkas alta pariinkin otteeseen..
Käyrä kuulemma hyvä, sitten verenpaineiden mittaus ja takasin odottelemaan sitä lääkäri-käyntiä.
Jonkun aikaa siinä sitten istuskelin vielä ja suunnittelin vessa-reissua, pikkuhiljaa alkoi nimittäin kupla otsassa kasvamaan ja juurikin sillä hetkellä kun päätin että NYT mä menen käymään, niin ovi aukes ja mut huudettiin sisään.
Tää lääkäri oli kuitenkin (yllättäen) uusi mulle, nuori nainen.
Kyseli sitten myös kuulumiset, kuinka olen kokonaisuudessaan voinut ja mikä on olotila, sanoin kuten on, että muuten ok, mutta pää meinaa välillä vähän levitä,,
Ja sitten kysyikin että eikös nyt ole samat viikot mihin edellinen raskaus päättyi, kyllä. Päivälleen.
Kyseli että olenko mä jo syöny sen ab-kuurin jonka olen saanu, johon piti ihmetellä että mikähän?! Ei mulle ole tullut..
Koneella kuitenkin luki että V-Pen penisilliini-kuuri olis lähetetty postissa tulemaan, mutta enpä mä sitä vois edes syödä kun olen allerginen..
Katottiin sitten toinen kuuri tilalle, semmonen mikä mullekkin sopii..
Eli virtsatietulehdus oli löytynyt sillon kun rv 25 kävin polilla vatsakipujen takia, eli tää on sitten ns. oireeton tulehdus, koska ei mua satu tälläkään hetkellä mihinkään.
Ultrattiin, lääkäri oli oikein mukava siinäkin mielessä, että ensimmäisenä katsoi pyytämättä sydämen sykkeen, siellä läpätti <3
Pikkunen pötkötteli "pitkin pituuttaan" siellä :)
Pää alhaalla, vähän ehkä viistosti vasemmalla, mutta lähestulkoon oikein päin kuitenkin.
Mitat vastasivat viikkojaan ja virtaukset oli hyvät.
Paino-arvio tälle päivälle noin 1032grammaa, täyttä kultaa <3
Lopuksi vielä kateltiin kun pikkumies "katseli kameraa" kohden ja oli ehkä jopa pelottavan näkönenkin kun kallon luut näky niin selvästi, silmäreiät mustana ja yläleuka erottu tosissaan kunnolla, sain muutaman kuvankin sitten mukaani ja tähän voisin yhden vielä laitella perään :)
siellä hän vilkuttelee <3
Reilu viikon päästä sitten viemään purkkia sairaalan labraan että nähdään onko ab-kuuri tehonnut ja kuukauden päästä sitten taas kurkkaamaan masukasta, tuskin maltan odottaa <3
Tänään oli sovittu aika äitiys-polilla,
ajelin sinne jännityksen sekaisin tuntein ja jo parkkipaikalla osasin varautua siihen että vielä joutuu odottelemaankin ihan kunnolla, ei nimittäin paikan paikkaa ollut lähettyvillä joten jonkun matkaa sitten joutu käppäileen.
Kävin ilmottautumassa, vessassa antamassa näytteen ja sitten vaan odottelemaan,,
Sinne muiden onnellisten odottajien sekaan istumaan, yksin, sydän hakaten.
Onneksi tämä pikku kaveri kuitenkin heräsi ja masussa oli melkoinen mekastus koko sen ajan kun odottelin vuoroani.
Kun ensiksi näin kätilön joka kävi pyytelemässä rouvia käyrille pötkötteleen,
hän oli se, joka hoisi edellisen synnytyksen, hän oli se, joka lääkäriltä varovasti kysyi sykettä kun viimeksi menin synnyttämään.
Hetken päästä aukesi sen tutkimushuoneen ovi, jossa sain ne maailman huonoimmat uutiset ja sieltä tuli lääkäri joka yhdessä kätilön kanssa hoisi sen synnytyksen..
Mun teki mieli paeta paikalta, lähteä.. Eikä ollu itkukaan kovin kaukana,,
Hetken päästä tämä kätilö sitten huuteli mut käyrille, esitteli itsensä ja sanoinkin että ollaan ennenkin tavattu.. Kätilö asetteli piuhat mun masulleni ja kävi kurkkaamassa papereita, tuli sitten siihen viereen, että niinpä ollaankin, silloin vuonna 2008, kyseli sitten vointia ja olotilaa ym.. Mukava ihminen kyllä.
Jonkun aikaa siinä sitten pötköttelin ja pidin anturiakin paikoillaan kun vauva karkas alta pariinkin otteeseen..
Käyrä kuulemma hyvä, sitten verenpaineiden mittaus ja takasin odottelemaan sitä lääkäri-käyntiä.
Jonkun aikaa siinä sitten istuskelin vielä ja suunnittelin vessa-reissua, pikkuhiljaa alkoi nimittäin kupla otsassa kasvamaan ja juurikin sillä hetkellä kun päätin että NYT mä menen käymään, niin ovi aukes ja mut huudettiin sisään.
Tää lääkäri oli kuitenkin (yllättäen) uusi mulle, nuori nainen.
Kyseli sitten myös kuulumiset, kuinka olen kokonaisuudessaan voinut ja mikä on olotila, sanoin kuten on, että muuten ok, mutta pää meinaa välillä vähän levitä,,
Ja sitten kysyikin että eikös nyt ole samat viikot mihin edellinen raskaus päättyi, kyllä. Päivälleen.
Kyseli että olenko mä jo syöny sen ab-kuurin jonka olen saanu, johon piti ihmetellä että mikähän?! Ei mulle ole tullut..
Koneella kuitenkin luki että V-Pen penisilliini-kuuri olis lähetetty postissa tulemaan, mutta enpä mä sitä vois edes syödä kun olen allerginen..
Katottiin sitten toinen kuuri tilalle, semmonen mikä mullekkin sopii..
Eli virtsatietulehdus oli löytynyt sillon kun rv 25 kävin polilla vatsakipujen takia, eli tää on sitten ns. oireeton tulehdus, koska ei mua satu tälläkään hetkellä mihinkään.
Ultrattiin, lääkäri oli oikein mukava siinäkin mielessä, että ensimmäisenä katsoi pyytämättä sydämen sykkeen, siellä läpätti <3
Pikkunen pötkötteli "pitkin pituuttaan" siellä :)
Pää alhaalla, vähän ehkä viistosti vasemmalla, mutta lähestulkoon oikein päin kuitenkin.
Mitat vastasivat viikkojaan ja virtaukset oli hyvät.
Paino-arvio tälle päivälle noin 1032grammaa, täyttä kultaa <3
Lopuksi vielä kateltiin kun pikkumies "katseli kameraa" kohden ja oli ehkä jopa pelottavan näkönenkin kun kallon luut näky niin selvästi, silmäreiät mustana ja yläleuka erottu tosissaan kunnolla, sain muutaman kuvankin sitten mukaani ja tähän voisin yhden vielä laitella perään :)
siellä hän vilkuttelee <3
Reilu viikon päästä sitten viemään purkkia sairaalan labraan että nähdään onko ab-kuuri tehonnut ja kuukauden päästä sitten taas kurkkaamaan masukasta, tuskin maltan odottaa <3
maanantai 7. helmikuuta 2011
rv27+3
Huomenna huomenna!
Ultraan aamusta..
Ei oikein oo tienny että mitenpäin tänään olis ollu kun pyöriny vaan päässä edellinen raskaus ja miettinyt sitäkin, että sillon mä näillä viikoilla onnellisen tietämättömänä kannoin kohdussani kuollutta lasta..
Tämä mikä täällä nyt on, on kyllä myllännyt koko päivän ja nytkin työntää ilmeisesti jalkaa kylkiluiden alle, että toistaiseksi ainakin hyvinkin elossa. Kunhan pysyykin.
Huomenna sit se 27+4 ja tsekataan poijjaan mitat ja virtaukset ja kaikki ilmeisesti..
Kai siellä taas on eri lääkäri *plää...*
Semmoista,, huomenna sit toivottavasti lissää, mikäli vaan saan taas itteni tänne blogin sivuille ;)
Ultraan aamusta..
Ei oikein oo tienny että mitenpäin tänään olis ollu kun pyöriny vaan päässä edellinen raskaus ja miettinyt sitäkin, että sillon mä näillä viikoilla onnellisen tietämättömänä kannoin kohdussani kuollutta lasta..
Tämä mikä täällä nyt on, on kyllä myllännyt koko päivän ja nytkin työntää ilmeisesti jalkaa kylkiluiden alle, että toistaiseksi ainakin hyvinkin elossa. Kunhan pysyykin.
Huomenna sit se 27+4 ja tsekataan poijjaan mitat ja virtaukset ja kaikki ilmeisesti..
Kai siellä taas on eri lääkäri *plää...*
Semmoista,, huomenna sit toivottavasti lissää, mikäli vaan saan taas itteni tänne blogin sivuille ;)
perjantai 4. helmikuuta 2011
rv 27+0
Alkaahan tällä jo kokoa olemaan :)
Pää parka meinaa välillä alkaa lahoilemaan, kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja vauva kääntää selän napaa kohden,, Sillonhan ei liikkeet kummemmin tunnu ja kyllä tulee tökittyä masua sit siinä vaiheessa että liikuppas sit taas..
Pikkanen reppana kun äiti koko ajan on tuuppimassa..
Tiistaina seuraava ultra, siis enään 4päivää NIIHIN viikkoihin/päiviin..
Varmaan suhteellisen mielenkiintoset mietteet kun sinne menen,, edelleenkin yksin..
Nooh, kyllä täältä monoa tulee koko ajan, onneksi.
Eilen aamulla tais pikkunen vaan nukkua hyvin, kun kääntyilin sängyssä niin ei tuntunu mitään, mutta kun tuuppasin kerran alavatsalta niin potkas että kolahti vaan suoraan kylkiluuhun :D
Semmoista,,
Neuvolassakin kävin maanantaina, painoa tulee näköjään ihan mukavasti, nytkin muutosta ollut kevyet 900grammaa/viikko, mutta en jaksa ottaa paineita ;)
Sf-mitta oli 24cm ja muutamia millejä päälle, eli siellä vähän yli keskikäyrän mennään ja verenpaine tais olla ennätys-korkea, 115/58 :D Tämä siitä että mentiin neuvolaan kävellen enkä oikeestaan ehtiny kun istahtaan ja samantien pääsin huoneeseen sisään..
Hb:ta ei katottukkaan kun se oli just perjantaina verikokeesta katottu (111) ja muut oli puhtaat. Sykkeet siinä 150 luokkaa ja liikkeet ++.. Hmm.. Mitähän vielä *miettii*
Juu, neuvolatäti oli sitä mieltä että pää alaspäin siellä köllötellään tällä hetkellä, mä kyllä oon edelleen eri mieltä, koska selvästi liikkee tuntuu joko poikittain tai viistottain. Tiedä sit mitkä jumpat välillä on menossa kun tuntuu vasemmalla lantion luissa ja oikealla kylkiluissa samaan aikaan kolinaa..
Mutta eipä tässä sen kummempia jaaritteluita tällä kertaa, jospa sinne tiistaille sit odotellaan :)
Pää parka meinaa välillä alkaa lahoilemaan, kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja vauva kääntää selän napaa kohden,, Sillonhan ei liikkeet kummemmin tunnu ja kyllä tulee tökittyä masua sit siinä vaiheessa että liikuppas sit taas..
Pikkanen reppana kun äiti koko ajan on tuuppimassa..
Tiistaina seuraava ultra, siis enään 4päivää NIIHIN viikkoihin/päiviin..
Varmaan suhteellisen mielenkiintoset mietteet kun sinne menen,, edelleenkin yksin..
Nooh, kyllä täältä monoa tulee koko ajan, onneksi.
Eilen aamulla tais pikkunen vaan nukkua hyvin, kun kääntyilin sängyssä niin ei tuntunu mitään, mutta kun tuuppasin kerran alavatsalta niin potkas että kolahti vaan suoraan kylkiluuhun :D
Semmoista,,
Neuvolassakin kävin maanantaina, painoa tulee näköjään ihan mukavasti, nytkin muutosta ollut kevyet 900grammaa/viikko, mutta en jaksa ottaa paineita ;)
Sf-mitta oli 24cm ja muutamia millejä päälle, eli siellä vähän yli keskikäyrän mennään ja verenpaine tais olla ennätys-korkea, 115/58 :D Tämä siitä että mentiin neuvolaan kävellen enkä oikeestaan ehtiny kun istahtaan ja samantien pääsin huoneeseen sisään..
Hb:ta ei katottukkaan kun se oli just perjantaina verikokeesta katottu (111) ja muut oli puhtaat. Sykkeet siinä 150 luokkaa ja liikkeet ++.. Hmm.. Mitähän vielä *miettii*
Juu, neuvolatäti oli sitä mieltä että pää alaspäin siellä köllötellään tällä hetkellä, mä kyllä oon edelleen eri mieltä, koska selvästi liikkee tuntuu joko poikittain tai viistottain. Tiedä sit mitkä jumpat välillä on menossa kun tuntuu vasemmalla lantion luissa ja oikealla kylkiluissa samaan aikaan kolinaa..
Mutta eipä tässä sen kummempia jaaritteluita tällä kertaa, jospa sinne tiistaille sit odotellaan :)
maanantai 24. tammikuuta 2011
rv 25+3
Hui kun tuntuu välillä että aika menee kauheeta vauhtia,
toisaalta, että eihän tää kulu mihinkään,,
Mutta sit kun tulee tänne blogiin ja huomaa että edellisestä kirjotuksesta on taas pari viikkoa, niin huomaa tuon ajankulun,,, Vastahan mä kirjotin?
No juu, viikoja kasassa jo yli 25 :) Mylläys käynnissä tälläkin hetkellä masun puolella <3
Ihanaa, välillä tosin meinaa aamusin paniikki hiipiä, kun toinen on ihan hiljaksiin, tai sitten kääntänyt nenän mun selkää kohden.. Mutta onneksi on sitten doppleri, millä voi tarkistaa jos ei muuten pysty olemaan..
Tässäpä masukollaasin tynkää taas rv 21->
Alkaahan sillä kokoa jo oleen ja töissäkin asia on tullut harvinaisen selväksi jo, olen iso.
Onneks tämä on neljäs raskaus eikä ensimmäinen, niin mä osaan ottaa huumorilla masun koosta huomauttelut, hyvähän se on että kasvaa ja kiloista mä en ressaa, ne on ennenkin lähteneet.
Niin ja odotinhan mä esikoistakin ammattikoulua käydessä, niin mä olen jo "tottunut" noihin huomautteluihin ;)
Jep,,
Pari viikkoa jäljellä seuraavaan ultraan ja lääkäriin.. Jänskättää.
Sitten on kasassa NE viikot.. 27+4..
Että näin tällä kertaa.. Jotain muutakin oli mielessä mutta nyt tarvii taas mennä :)
toisaalta, että eihän tää kulu mihinkään,,
Mutta sit kun tulee tänne blogiin ja huomaa että edellisestä kirjotuksesta on taas pari viikkoa, niin huomaa tuon ajankulun,,, Vastahan mä kirjotin?
No juu, viikoja kasassa jo yli 25 :) Mylläys käynnissä tälläkin hetkellä masun puolella <3
Ihanaa, välillä tosin meinaa aamusin paniikki hiipiä, kun toinen on ihan hiljaksiin, tai sitten kääntänyt nenän mun selkää kohden.. Mutta onneksi on sitten doppleri, millä voi tarkistaa jos ei muuten pysty olemaan..
Tässäpä masukollaasin tynkää taas rv 21->
Alkaahan sillä kokoa jo oleen ja töissäkin asia on tullut harvinaisen selväksi jo, olen iso.
Onneks tämä on neljäs raskaus eikä ensimmäinen, niin mä osaan ottaa huumorilla masun koosta huomauttelut, hyvähän se on että kasvaa ja kiloista mä en ressaa, ne on ennenkin lähteneet.
Niin ja odotinhan mä esikoistakin ammattikoulua käydessä, niin mä olen jo "tottunut" noihin huomautteluihin ;)
Jep,,
Pari viikkoa jäljellä seuraavaan ultraan ja lääkäriin.. Jänskättää.
Sitten on kasassa NE viikot.. 27+4..
Että näin tällä kertaa.. Jotain muutakin oli mielessä mutta nyt tarvii taas mennä :)
tiistai 11. tammikuuta 2011
rv23+4
Neljän viikon päästä edessä on ne viikot/päivät, samana päivänä myös ultra. Eli siis rv27+4.
Viime yö oli kerrassaan kamala, ei kiitos enään..
Nukuin kyllä kuin tukki, mutta ne unet, huh!
Aamusella heräsin siihen kun itkin silmät päästäni, kyseisessä unessa me suunniteltiin tämän vauvan hautajaisia, oltiin juuri saatu tietää että ristiäisten sijaan järjestetään TAAS hautajaiset jne. Siinä me pohdittiin mitä tehdään toisin vai tehdäänkö ja minne ihmeeseen me edes hauta saadaan, kun se missä poika on, on jo "täynnä" eli uurna olis ainoa vaihtoehdo jne..
Kerrassaan kammotava uni. Olin puoli päivää ihan puulla päähän lyöty tuon takia.
Onneksi oli vain uni.
Nousin sängystä ja kun pääsin olohuoneeseen ja sohvalle istumaan, alkoi onneksi masussa melkoinen myllerrys ja uskalsin huokaista.
Mä en millään haluais (haluaako kukaan?) että nää pelot ottaa mut jo nyt valtaansa.
Kyllä mulla päivisinkin pyörii millon mitäkin päässä, mutta yleensä ne saa karistettua pois,, mut mä tykkäisin myös nukkua, eikä aamulla todellakaan tuntunu siltä että olis nukkunu melkein 12tuntia..
Jees, nyt kyökin puolelle :)
Viime yö oli kerrassaan kamala, ei kiitos enään..
Nukuin kyllä kuin tukki, mutta ne unet, huh!
Aamusella heräsin siihen kun itkin silmät päästäni, kyseisessä unessa me suunniteltiin tämän vauvan hautajaisia, oltiin juuri saatu tietää että ristiäisten sijaan järjestetään TAAS hautajaiset jne. Siinä me pohdittiin mitä tehdään toisin vai tehdäänkö ja minne ihmeeseen me edes hauta saadaan, kun se missä poika on, on jo "täynnä" eli uurna olis ainoa vaihtoehdo jne..
Kerrassaan kammotava uni. Olin puoli päivää ihan puulla päähän lyöty tuon takia.
Onneksi oli vain uni.
Nousin sängystä ja kun pääsin olohuoneeseen ja sohvalle istumaan, alkoi onneksi masussa melkoinen myllerrys ja uskalsin huokaista.
Mä en millään haluais (haluaako kukaan?) että nää pelot ottaa mut jo nyt valtaansa.
Kyllä mulla päivisinkin pyörii millon mitäkin päässä, mutta yleensä ne saa karistettua pois,, mut mä tykkäisin myös nukkua, eikä aamulla todellakaan tuntunu siltä että olis nukkunu melkein 12tuntia..
Jees, nyt kyökin puolelle :)
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
rv22+5
Kyllä se vaan taitaa pituutta venyä tämäkin poika, nyt osunut jo useemman kerran kylkikaaren alaosaan, "kopsahtelee" vaan :D
Pääasiahan on, että hän liikkuu kunnolla ;)
Närästys, karmivaa..plää, miksei ne voi keksiä jotain tehokkaampaa kuin rennie, mutta mikä sopis odottajillekkin. Mua aina niin naurattaa toi teksti tossa paketissa "väliaikaiseen käyttöön".. Joo, mikä sit lasketaan väliaikaseks? Yhdeksän kuukautta?
Mulla kun närästys on yleensä se yksi niistä ensimmäisistä raskausoireista ;)
Jännittää niin pirusti,, perjantaina pitäis mennä poistamaan viisaudenhammas. Aaaapuuuvaaa...
Mulla on vaan niin karmivat muistot noista hampaiden poistoista, kuten esimerkiksi se, että kun olin ala-asteikäinen, ei silloinen hampilekuri uskonut ettei puudute ole tehonnut, vaan veti sitten poskihampaan ilman puudutetta irti.. Ja kaikkea muutakin mukavaa löytyy..
Tästähän mä siis päätin että nää ylimääräset hampaat poistetaan niin että mulla on taju kankaalla ja saisivat paikkaillakkin sitten samalla, mutta nyt on särkeny uudesta vuodesta asti sen verra mukavasti että pakko se kai on poistattaa, mielummin siis se hetken kärsimys kuin neljä kuukautta 3g/pvä parasetamolia, noin niinkuin vauvankin kannalta. Ja kun alkaa itelläkin jo tuntuun että pää halkee vaikka särkylääkettä onkin ottanut jne..
-----
Juupsis..
Neuvolassa kävin pari päivää sitten, hemoglobiini oli taas tipahtanut aika reippaasti, viime kerralla oli 128, tällä kertaa ekalla mittauksella 111, toisella 114.. Eli rautaa rautaa.. Ja sehän on mukavaa tähän kaikkien muiden "lisien" päälle.
Painoa oli tullu aika "mukavasti", vajaat 600g/vko *punastelee* ja kohta mä painan enemmän kuin yhdenkään lapsen odotuksessa :D
Mutta osansa on varmasti silläkin että enään en tupakoi ja ruoka maistuu =)
Muuten kaikki vaikutti olevan ok, verenpaineet edelleen hyvin matalalla 105/58,
kohdunpohjan korkeus oli 19cm, eli vähän yli keskikäyrän mennään ja tämä tyyppi oli sen verran vilkkaalla päällä että alkuun vaan potki anturia ja meni karkuun, mutta löyty ne äänet sieltä sitten. Ite en jaksanu edes huolestua, kun koko ajan kuitenkin selkeät liikkeet tunsin.
Seuraavalla kerralla oliskin sitten oma ja esikoisen neuvola yhdistettynä, tämän kuun viimeisenä päivänä ja siitä viikon verran niin äitipolille ultraan. 4d:n peruin tänään, ei pidä olla liian utelias.
Polilla on kuitenkin sen verran tarkempi seuranta ja sinne saan mennä jos siltä tuntuu (tosin sekin oven kynnys tuntuu niin helkkarin korkealta, ainakin yksin mennesssä) ja tosiaan, kyllä sen lapsen kasvot näkee sittenkin kun hän syntyy, tämä kun joka tapauksessa tulee syntymään jossain vaiheessa, toivottavasti vasta siellä toukokuun alulla ja elävänä, huutavana ja elämää täynnä olevana pienenä poikana <3
Jees poks, tänään tuli kuorivaipat postissa ja nyt tarvii sitten katsella niitä jos jossain vaiheessa vaikka keksis miten niitä kaikkein kätevimmin käytetään :D
Nyt tarvii mennä että pääsee aamulla sängystä ylös ja sinne töihin..
Palaillaanhan taasen :)
Pääasiahan on, että hän liikkuu kunnolla ;)
Närästys, karmivaa..plää, miksei ne voi keksiä jotain tehokkaampaa kuin rennie, mutta mikä sopis odottajillekkin. Mua aina niin naurattaa toi teksti tossa paketissa "väliaikaiseen käyttöön".. Joo, mikä sit lasketaan väliaikaseks? Yhdeksän kuukautta?
Mulla kun närästys on yleensä se yksi niistä ensimmäisistä raskausoireista ;)
Jännittää niin pirusti,, perjantaina pitäis mennä poistamaan viisaudenhammas. Aaaapuuuvaaa...
Mulla on vaan niin karmivat muistot noista hampaiden poistoista, kuten esimerkiksi se, että kun olin ala-asteikäinen, ei silloinen hampilekuri uskonut ettei puudute ole tehonnut, vaan veti sitten poskihampaan ilman puudutetta irti.. Ja kaikkea muutakin mukavaa löytyy..
Tästähän mä siis päätin että nää ylimääräset hampaat poistetaan niin että mulla on taju kankaalla ja saisivat paikkaillakkin sitten samalla, mutta nyt on särkeny uudesta vuodesta asti sen verra mukavasti että pakko se kai on poistattaa, mielummin siis se hetken kärsimys kuin neljä kuukautta 3g/pvä parasetamolia, noin niinkuin vauvankin kannalta. Ja kun alkaa itelläkin jo tuntuun että pää halkee vaikka särkylääkettä onkin ottanut jne..
-----
Juupsis..
Neuvolassa kävin pari päivää sitten, hemoglobiini oli taas tipahtanut aika reippaasti, viime kerralla oli 128, tällä kertaa ekalla mittauksella 111, toisella 114.. Eli rautaa rautaa.. Ja sehän on mukavaa tähän kaikkien muiden "lisien" päälle.
Painoa oli tullu aika "mukavasti", vajaat 600g/vko *punastelee* ja kohta mä painan enemmän kuin yhdenkään lapsen odotuksessa :D
Mutta osansa on varmasti silläkin että enään en tupakoi ja ruoka maistuu =)
Muuten kaikki vaikutti olevan ok, verenpaineet edelleen hyvin matalalla 105/58,
kohdunpohjan korkeus oli 19cm, eli vähän yli keskikäyrän mennään ja tämä tyyppi oli sen verran vilkkaalla päällä että alkuun vaan potki anturia ja meni karkuun, mutta löyty ne äänet sieltä sitten. Ite en jaksanu edes huolestua, kun koko ajan kuitenkin selkeät liikkeet tunsin.
Seuraavalla kerralla oliskin sitten oma ja esikoisen neuvola yhdistettynä, tämän kuun viimeisenä päivänä ja siitä viikon verran niin äitipolille ultraan. 4d:n peruin tänään, ei pidä olla liian utelias.
Polilla on kuitenkin sen verran tarkempi seuranta ja sinne saan mennä jos siltä tuntuu (tosin sekin oven kynnys tuntuu niin helkkarin korkealta, ainakin yksin mennesssä) ja tosiaan, kyllä sen lapsen kasvot näkee sittenkin kun hän syntyy, tämä kun joka tapauksessa tulee syntymään jossain vaiheessa, toivottavasti vasta siellä toukokuun alulla ja elävänä, huutavana ja elämää täynnä olevana pienenä poikana <3
Jees poks, tänään tuli kuorivaipat postissa ja nyt tarvii sitten katsella niitä jos jossain vaiheessa vaikka keksis miten niitä kaikkein kätevimmin käytetään :D
Nyt tarvii mennä että pääsee aamulla sängystä ylös ja sinne töihin..
Palaillaanhan taasen :)
lauantai 1. tammikuuta 2011
Uusi vuosi!
Tänään rv22+1, eli meille TULEE vauva!
Pieni potkii hurjaa vauhtia <3 Tänään osui jopa kylkiluihin asti potkullansa, onneksi se ei vielä tee kipeää :D
Lisäilin edelliseen merkintään ultra-kuvan, kun viimeinkin sain ne skannailtua koneelle asti *hups* :D
Tässä sitten kuvaa tästä pakista, aika melkonen tää kai alkaa jo olemaan, ainakin jos vaihtaa välillä kuvakulmaa :D
Kamerassa on jotain vikaa, likaa tms.. Mun paitani ei ole läikikäs, vaan toi sama läntti on jokaisessa kuvassa samassa kohdassa ;)
Juupase, kauheesti oli mielessä juttuja mutta kummasti ne taas unohtui kun blogin aukasi,, Se on tätä kuuluisaa dementiaa jos ei muuta :D
4d-ultra hyvin todennäkösesti perutaan ens viikolla, uteliaisuuttahan me oltais sinne menty, mutta kun tätä vauvan kasvua ja muuta seurataan ahkerasti, niin mulla se seuraava ultra on jo muutaman viikon päästä, miksi sitten maksaa hurja summa kun pääsee ihan äitipolillekkin pällistelemään. Ei toki 4d:nä, mutta muuten. Ja kyllähän ne kasvot näkee sitten kun tämä syntyy.
Nyt tämä tyyppi vissiinkin haluaa evästä, alkaa maha muriseen siihen malliin. Kasvaapa ainakin pienen miehen mittoihin kun äitee syö :D
Pieni potkii hurjaa vauhtia <3 Tänään osui jopa kylkiluihin asti potkullansa, onneksi se ei vielä tee kipeää :D
Lisäilin edelliseen merkintään ultra-kuvan, kun viimeinkin sain ne skannailtua koneelle asti *hups* :D
Tässä sitten kuvaa tästä pakista, aika melkonen tää kai alkaa jo olemaan, ainakin jos vaihtaa välillä kuvakulmaa :D
Kamerassa on jotain vikaa, likaa tms.. Mun paitani ei ole läikikäs, vaan toi sama läntti on jokaisessa kuvassa samassa kohdassa ;)
Juupase, kauheesti oli mielessä juttuja mutta kummasti ne taas unohtui kun blogin aukasi,, Se on tätä kuuluisaa dementiaa jos ei muuta :D
4d-ultra hyvin todennäkösesti perutaan ens viikolla, uteliaisuuttahan me oltais sinne menty, mutta kun tätä vauvan kasvua ja muuta seurataan ahkerasti, niin mulla se seuraava ultra on jo muutaman viikon päästä, miksi sitten maksaa hurja summa kun pääsee ihan äitipolillekkin pällistelemään. Ei toki 4d:nä, mutta muuten. Ja kyllähän ne kasvot näkee sitten kun tämä syntyy.
Nyt tämä tyyppi vissiinkin haluaa evästä, alkaa maha muriseen siihen malliin. Kasvaapa ainakin pienen miehen mittoihin kun äitee syö :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)