täällä :
http://pienisuurimiehenalku.blogspot.com/
Tervetuloa sinne jatkamaan lueskelua, tämä blogi sai nyt siis päätöksensä :)
Uudessa enemmän juttua myös noista vanhemmista lapsista, eli kokonaisvaltasesti koko perheestä :)
Suuri kiitos vielä kaikille jotka tukivat rankan odotuksen aikana <3
perjantai 10. kesäkuuta 2011
tiistai 17. toukokuuta 2011
Syntymän ihme
Torstaina 5.5. menin siis ä-polille, sovittu aika oli 9.45.
Siitä sit pissinäytettä jättään ja käyrille pötköttään. Kätilö ilmotti että leukkarit oli vähän koholla, mutta saatto johtua ihan siitäkin kun oli niukka näyte.
Käyrä oli hyvää ja verenpaineet kuulemma ok, pohdin vaan että ottikohan kukaa huomioon että mun paineet oli normaalisti luokkaa 102/62 ja tuollon ne oli muistaakseni 130/89..
Sitten ultraan ja oli sama lääkäri ottamassa vastaan joka oli viikkoa aiemminkin, se oli sit käyny M. Hirviojalta (oli Jessen synnytyksessä mukana) mielipidettä käynnistyksestä ja ilmotti heti, että se kyllä tänä päivänä alotetaan, kun mun toiveenani on näin ollut ja toinenkin lääkäri sitä puolsi, tällä taustalla..
Vauvalla oli kaikki kunnossa, paino-arvio oli 3,4 - 3,5 kg ja mä luotin ehkä jopa siihen että hädin tuskin olis tota 3,4kg:a kun kaikki oli tähän mennessä sanonu että "hirmusen pieni" jne..
Kohdunsuu olikin sit samassa missä viikko aiemmin, eli _mitään_ ei ollut tapahtunu.
Käynnistystapana cytotec.
Ensimmäisen napin sain klo 11, osastolle siirryin klo 12. Miehelle soittelin heti kun sain tietää että sinne jäädään, että tietää sit hommata itelleen kyydin kaupunkiin :)
Supistuksia alko tuleen aikalailla heti sen jälkeen kun olin ekan napin ottanu, 12 supistusta laskin siihen tuntiin minkä istuin ja odotin siellä ä-polin aulassa, ei ne millään tavalla kipeitä olleet, mutta tunsi kuitenkin.
Seuraava lääke laitettiin kohdunsuulle 15.40, tässä vaiheessa supistukset oli laantuneet jonkun verran ja mä kärvistelin osastolla, kun huonetoverina oli nainen joka oli siellä supistusten estossa, rv 31..
Suppareita lähti taas tuleen aika säännöllisesti taas ton toisen pillerin jälkeen, mutta ei ne sit tehneet kuitenkaan mitään tuolla alakerrassa ja illalla käytiin tuikkaamassa joku kipupiikki olkapäähän, että saisin nukuttua. P*skan marjat, se meni päähän ku metrin halko ja alko naamaa kutittaan, kutinaan piti sit pyytää lääkettä ja sain ataraxia, minkä tarkotus oli auttaa myös nukahtaan, mutta loppuyön mä sit pidättelin oksennusta, kun se piikki teki myös vuosisadan "krapulan" .. huh..
Aamulla 6.5. tsekattiin paikat ja kanavaa jälkellä ~1,5cm, sisäsuu löyhästi auki sormelle, omia suppareita tuli muutamia, suht säännöllisesti, muttei niissä tuntua ollut kuitenkaan.
Sit käytiin laittamassa cytotec siinä 10-11 välillä ja hetken päästä oli erikoislääkäri todennu että katotaan nyt niillä mun omilla supistuksilla vielä ja kätilö kävi napsaamassa sen pillerin pois.
Klo 16 käytiin toteamassa että omat supparit ei riitä ja tuotiin taas cytotec kohdunsuulle.
Se ei kauheesti tuntunu vaikuttavan ja vasta klo 18 alko supparit vahvistuun ja tuleen taas säännöllisesti, nyt niissä oli jopa tuntuakin, muttei ne juuri mitään tehny, klo 21 oli kohdunsuu auennu 2 sormelle. Yöks en huolinu enään sitä kipulääkettä, vaan seisoin suihkussa varmaan tunnin ja kuumatyynyn kanssa menin sit nukkuun, kävin sitä kertaalleen mikrossa lämmittämässä uudestaankin, noin klo 2 supistukset sit laantu..
Lauantaina 7.5. mentiin jo 40+1,
lääkäri kävi ~klo 10 ja nyt oltiin auki jo 3cm, enään ei laitettu cytotecia ja saatiin lupaus saliin pääsystä, heti kun semmonen vapautuu,, käytiin miehen kanssa ulkona kävelyllä ja suppareita tuli säännöllisen epäsäännöllisesti,, oli varmaan kiva muilla kun mä puuskutin siinä lähikaupan kassalla, iski meinaan aika mojovan just samalla hetkellä kun piti olla maksamassa :D
13.45 päästiin saliin ja 14.05 alettiin tiputtaan oksitosiinia..
klo 16.30 mennessä ei ollu tapahtunu oikein mitään, oksitosiinia nostettiin säännöllisesti, auki oli edelleen 3cm ja kalvorakko alko muotoutuun tässä vaiheessa..
Olo oli todella kipeä, etenkin kun supparit oli hyvin epäsäännöllisiä vielä..
18.30 istuin ammeessa suihkun kanssa ja
19.30 puhkastiin kalvot, auki olin jo hurjat 4cm..
20.10 alotettiin tiputtaan antibioottia,, Nojailin sit säkkityynyyn ja koitin eri keinoja miten sais otettua näppärästi supistuksia vastaan,, hitto kun niitäkään ei osannu yhtään ennakoida kun edelleen oli epäsännöllisiä..
klo 21.20 kohdunsuula tilanne oli edelleen sama,4cm ja sain samalla kohdunkaulanpuudutteen.. Puudute EI toiminu tälläkään kertaa.. ihmettelen vaan mistä ne on tohon kertomukseen repässy että se auttaa..? 21.45 on meinaan kirjotettu että se ei oikein auta ja taas suihku kutsu..
22.25 mä aloin sit jo tosissani pohtiin epiduraalia, mitä mä en oo IKINÄ huolinu, pelkään meinaan neuloja jo muutenkin ja kammoksu(i)n ajatusta että joku tökkäis neulan mun selkääni ja onhan noita "kauhukertomuksia" kuultu,, mutta sit kun järjellä aloin pohtiin, että mikään muu ei tuu mua auttaan niihin kipuihin ja niiden kanssa en pysty rentoutuun, niin suostuin sit. Oli vielä lahdesta tullu joku alanansa ammattilainen, pitkän työuran tehny anestesialääkäri päivystämässä. Hyvin se meni, vähän inhottavasti tuntu kerran kun osu johonkin hermoon, ihan kun jonkun letkun olis vetäny pois mun selkärangastani, hyi..
Taisin kaks supistusta tuntea sen jälkeen ja saatoin vaan todeta että sehän oikeesti toimii! :)
00.45 oli paikat auki 7cm, 2.15 sit 9cm ja tässä välissä kätilö kävi tuuppaamassa reunoja pois tieltä, lähti ja samalla hetkellä mä aloin tunteen että nyt laskeutuu pää alas, ääntä oli pakko käyttää supistusten tullessa ja niiden välissä huusin miestä hereille, se simahti siinä puolen yön tienoilla toiseen sänkyyn mikä siellä salissa oli..
2.29 alko ponnistus ja päässäni vaan päätin että tällä kertaa tää on nopeesti ohi,, ponnistin ja ponistin ja sit jo huudettiin että hetkeks seis ja sit sai taas jatkaa. 5 min ponnistuksen jälkeen oli poika syntyny (klo 2.34) siinä se kertaalleen vinkas ja alotti vaan tuiman tuijotuksen kätilöihin, kaveri oli todella kinanen ja viimein sieltä sit alko pieni parkukin tulemaan,, kyllä siinä itku tuli itellä sitä katellessa, vielä enemmän kun kätilö sano, ettei tän parempaa äitienpäivälahjaa voi saada.
Pojan sain rinnalle, siihen hän rauhottu nopeesti, tunne oli uskomaton, "voiko tää olla totta? Elävä vauva!" Tunnin vauva sit roikku rinnalla, oli melkonen imuvoima ja kätilökin kiljas kivusta kun otti vauvan siitä "irti" :D
Meinas joutua kutsuun sit vielä lastenlääkärin paikalle, kun pojalla pulssi hakkas 200/min, mutta onnek siitä pienen pesun jälkeen rauhottu sinne 161-167 tienoille ja päästiin siirtyyn osastolle.
Osastolla pojalla oli infektioseuranta kahden vuorokauden ikäseks asti ja niissä tuli onneks hyvät tulokset, mikään ei viitannu siihen että olis saanu tartuntaa siitä streptosta. Huh!
Kotiin lähtiessä sain vielä synnytyskertomuksen josta sit selvis että olipa ollu napanuora kertaalleen kaulan ympärillä, tän takia mun käskettiin hengähtään kesken ponnistusvaiheen että olivat saaneet sen kiepautettua pois.. Mutta jännä sinänsä ettei mulle sanottu mitään,, eikö ne uskaltanu?
Mä vaan ihmettelin sitä pientä nirhaumaa toisen kaulassa ja verenpurkaumia silmissä, mitkä näkyy vieläkin, niistä tosin ajattelin että olis voinu tulla ihan siinä ponnistusvaiheessakin.
Niin ja istukasta sanottiin salissa että on hieman kalkkeutunut, mutta tästä ei ollut merkintää missään..
Mutta kaikinpuolin jäi kuitenkin hyvä maku tosta synnytyksestä, tää kun saatto olla se viimenen mun kohdallani.
Ne viralliset kestot oli
I 6h59min
II 5min
III 6min
kokonaiskesto siis 7h10min :)
Tässä vielä me, syntymäpäivän iltana <3
Siitä sit pissinäytettä jättään ja käyrille pötköttään. Kätilö ilmotti että leukkarit oli vähän koholla, mutta saatto johtua ihan siitäkin kun oli niukka näyte.
Käyrä oli hyvää ja verenpaineet kuulemma ok, pohdin vaan että ottikohan kukaa huomioon että mun paineet oli normaalisti luokkaa 102/62 ja tuollon ne oli muistaakseni 130/89..
Sitten ultraan ja oli sama lääkäri ottamassa vastaan joka oli viikkoa aiemminkin, se oli sit käyny M. Hirviojalta (oli Jessen synnytyksessä mukana) mielipidettä käynnistyksestä ja ilmotti heti, että se kyllä tänä päivänä alotetaan, kun mun toiveenani on näin ollut ja toinenkin lääkäri sitä puolsi, tällä taustalla..
Vauvalla oli kaikki kunnossa, paino-arvio oli 3,4 - 3,5 kg ja mä luotin ehkä jopa siihen että hädin tuskin olis tota 3,4kg:a kun kaikki oli tähän mennessä sanonu että "hirmusen pieni" jne..
Kohdunsuu olikin sit samassa missä viikko aiemmin, eli _mitään_ ei ollut tapahtunu.
Käynnistystapana cytotec.
Ensimmäisen napin sain klo 11, osastolle siirryin klo 12. Miehelle soittelin heti kun sain tietää että sinne jäädään, että tietää sit hommata itelleen kyydin kaupunkiin :)
Supistuksia alko tuleen aikalailla heti sen jälkeen kun olin ekan napin ottanu, 12 supistusta laskin siihen tuntiin minkä istuin ja odotin siellä ä-polin aulassa, ei ne millään tavalla kipeitä olleet, mutta tunsi kuitenkin.
Seuraava lääke laitettiin kohdunsuulle 15.40, tässä vaiheessa supistukset oli laantuneet jonkun verran ja mä kärvistelin osastolla, kun huonetoverina oli nainen joka oli siellä supistusten estossa, rv 31..
Suppareita lähti taas tuleen aika säännöllisesti taas ton toisen pillerin jälkeen, mutta ei ne sit tehneet kuitenkaan mitään tuolla alakerrassa ja illalla käytiin tuikkaamassa joku kipupiikki olkapäähän, että saisin nukuttua. P*skan marjat, se meni päähän ku metrin halko ja alko naamaa kutittaan, kutinaan piti sit pyytää lääkettä ja sain ataraxia, minkä tarkotus oli auttaa myös nukahtaan, mutta loppuyön mä sit pidättelin oksennusta, kun se piikki teki myös vuosisadan "krapulan" .. huh..
Aamulla 6.5. tsekattiin paikat ja kanavaa jälkellä ~1,5cm, sisäsuu löyhästi auki sormelle, omia suppareita tuli muutamia, suht säännöllisesti, muttei niissä tuntua ollut kuitenkaan.
Sit käytiin laittamassa cytotec siinä 10-11 välillä ja hetken päästä oli erikoislääkäri todennu että katotaan nyt niillä mun omilla supistuksilla vielä ja kätilö kävi napsaamassa sen pillerin pois.
Klo 16 käytiin toteamassa että omat supparit ei riitä ja tuotiin taas cytotec kohdunsuulle.
Se ei kauheesti tuntunu vaikuttavan ja vasta klo 18 alko supparit vahvistuun ja tuleen taas säännöllisesti, nyt niissä oli jopa tuntuakin, muttei ne juuri mitään tehny, klo 21 oli kohdunsuu auennu 2 sormelle. Yöks en huolinu enään sitä kipulääkettä, vaan seisoin suihkussa varmaan tunnin ja kuumatyynyn kanssa menin sit nukkuun, kävin sitä kertaalleen mikrossa lämmittämässä uudestaankin, noin klo 2 supistukset sit laantu..
Lauantaina 7.5. mentiin jo 40+1,
lääkäri kävi ~klo 10 ja nyt oltiin auki jo 3cm, enään ei laitettu cytotecia ja saatiin lupaus saliin pääsystä, heti kun semmonen vapautuu,, käytiin miehen kanssa ulkona kävelyllä ja suppareita tuli säännöllisen epäsäännöllisesti,, oli varmaan kiva muilla kun mä puuskutin siinä lähikaupan kassalla, iski meinaan aika mojovan just samalla hetkellä kun piti olla maksamassa :D
13.45 päästiin saliin ja 14.05 alettiin tiputtaan oksitosiinia..
klo 16.30 mennessä ei ollu tapahtunu oikein mitään, oksitosiinia nostettiin säännöllisesti, auki oli edelleen 3cm ja kalvorakko alko muotoutuun tässä vaiheessa..
Olo oli todella kipeä, etenkin kun supparit oli hyvin epäsäännöllisiä vielä..
18.30 istuin ammeessa suihkun kanssa ja
19.30 puhkastiin kalvot, auki olin jo hurjat 4cm..
20.10 alotettiin tiputtaan antibioottia,, Nojailin sit säkkityynyyn ja koitin eri keinoja miten sais otettua näppärästi supistuksia vastaan,, hitto kun niitäkään ei osannu yhtään ennakoida kun edelleen oli epäsännöllisiä..
klo 21.20 kohdunsuula tilanne oli edelleen sama,4cm ja sain samalla kohdunkaulanpuudutteen.. Puudute EI toiminu tälläkään kertaa.. ihmettelen vaan mistä ne on tohon kertomukseen repässy että se auttaa..? 21.45 on meinaan kirjotettu että se ei oikein auta ja taas suihku kutsu..
22.25 mä aloin sit jo tosissani pohtiin epiduraalia, mitä mä en oo IKINÄ huolinu, pelkään meinaan neuloja jo muutenkin ja kammoksu(i)n ajatusta että joku tökkäis neulan mun selkääni ja onhan noita "kauhukertomuksia" kuultu,, mutta sit kun järjellä aloin pohtiin, että mikään muu ei tuu mua auttaan niihin kipuihin ja niiden kanssa en pysty rentoutuun, niin suostuin sit. Oli vielä lahdesta tullu joku alanansa ammattilainen, pitkän työuran tehny anestesialääkäri päivystämässä. Hyvin se meni, vähän inhottavasti tuntu kerran kun osu johonkin hermoon, ihan kun jonkun letkun olis vetäny pois mun selkärangastani, hyi..
Taisin kaks supistusta tuntea sen jälkeen ja saatoin vaan todeta että sehän oikeesti toimii! :)
00.45 oli paikat auki 7cm, 2.15 sit 9cm ja tässä välissä kätilö kävi tuuppaamassa reunoja pois tieltä, lähti ja samalla hetkellä mä aloin tunteen että nyt laskeutuu pää alas, ääntä oli pakko käyttää supistusten tullessa ja niiden välissä huusin miestä hereille, se simahti siinä puolen yön tienoilla toiseen sänkyyn mikä siellä salissa oli..
2.29 alko ponnistus ja päässäni vaan päätin että tällä kertaa tää on nopeesti ohi,, ponnistin ja ponistin ja sit jo huudettiin että hetkeks seis ja sit sai taas jatkaa. 5 min ponnistuksen jälkeen oli poika syntyny (klo 2.34) siinä se kertaalleen vinkas ja alotti vaan tuiman tuijotuksen kätilöihin, kaveri oli todella kinanen ja viimein sieltä sit alko pieni parkukin tulemaan,, kyllä siinä itku tuli itellä sitä katellessa, vielä enemmän kun kätilö sano, ettei tän parempaa äitienpäivälahjaa voi saada.
Pojan sain rinnalle, siihen hän rauhottu nopeesti, tunne oli uskomaton, "voiko tää olla totta? Elävä vauva!" Tunnin vauva sit roikku rinnalla, oli melkonen imuvoima ja kätilökin kiljas kivusta kun otti vauvan siitä "irti" :D
Meinas joutua kutsuun sit vielä lastenlääkärin paikalle, kun pojalla pulssi hakkas 200/min, mutta onnek siitä pienen pesun jälkeen rauhottu sinne 161-167 tienoille ja päästiin siirtyyn osastolle.
Osastolla pojalla oli infektioseuranta kahden vuorokauden ikäseks asti ja niissä tuli onneks hyvät tulokset, mikään ei viitannu siihen että olis saanu tartuntaa siitä streptosta. Huh!
Kotiin lähtiessä sain vielä synnytyskertomuksen josta sit selvis että olipa ollu napanuora kertaalleen kaulan ympärillä, tän takia mun käskettiin hengähtään kesken ponnistusvaiheen että olivat saaneet sen kiepautettua pois.. Mutta jännä sinänsä ettei mulle sanottu mitään,, eikö ne uskaltanu?
Mä vaan ihmettelin sitä pientä nirhaumaa toisen kaulassa ja verenpurkaumia silmissä, mitkä näkyy vieläkin, niistä tosin ajattelin että olis voinu tulla ihan siinä ponnistusvaiheessakin.
Niin ja istukasta sanottiin salissa että on hieman kalkkeutunut, mutta tästä ei ollut merkintää missään..
Mutta kaikinpuolin jäi kuitenkin hyvä maku tosta synnytyksestä, tää kun saatto olla se viimenen mun kohdallani.
Ne viralliset kestot oli
I 6h59min
II 5min
III 6min
kokonaiskesto siis 7h10min :)
Tässä vielä me, syntymäpäivän iltana <3
torstai 12. toukokuuta 2011
Pieni mies
Sain maailman parhaan äitienpäivälahjan sunnuntaina klo 2.34 kun pieni mies syntyi ja parkaisi <3
Strategiset mitat olivat 3705g/51cm ja py35cm, eli melkoinen pötkylä sitten kuitenkin :)
Hän siis syntyi viimein rv 40+2 kolmannen käynnistyspäivän päätteeksi.
Äitikin oli tällä kerta urhea ja suostui ottamaan epiduraalin ;)
Auttoi sen verran rentoutumaan että avautuminen nopeutui ja sai itekkin hiukan hengähdettyä kun alkoi olemaan jo voimat pois niiden kipujen jäljiltä.
Kaikki meni siis loppuviimein hyvin,
synnytys laskettiin alkaneeksi kalvojen puhkasusta,
I- vaihe 6h 59min
II- vaihe 5min
III- vaihe 6min
Istukallakin oli kokoa ihan reippaasti, 690g, eli onhan tuota painoa tuossa navan takana ollut ihan riitämiin, ilmankos olo olikin jo melko tukala ;)
Kirjottelen paremmin kun saan vielä ajatukset järjestykseen, melkosta mielen myllerrystähän tämä vielä on, mutta olo on kyllä hyvin Onnellinen <3
Strategiset mitat olivat 3705g/51cm ja py35cm, eli melkoinen pötkylä sitten kuitenkin :)
Hän siis syntyi viimein rv 40+2 kolmannen käynnistyspäivän päätteeksi.
Äitikin oli tällä kerta urhea ja suostui ottamaan epiduraalin ;)
Auttoi sen verran rentoutumaan että avautuminen nopeutui ja sai itekkin hiukan hengähdettyä kun alkoi olemaan jo voimat pois niiden kipujen jäljiltä.
Kaikki meni siis loppuviimein hyvin,
synnytys laskettiin alkaneeksi kalvojen puhkasusta,
I- vaihe 6h 59min
II- vaihe 5min
III- vaihe 6min
Istukallakin oli kokoa ihan reippaasti, 690g, eli onhan tuota painoa tuossa navan takana ollut ihan riitämiin, ilmankos olo olikin jo melko tukala ;)
Kirjottelen paremmin kun saan vielä ajatukset järjestykseen, melkosta mielen myllerrystähän tämä vielä on, mutta olo on kyllä hyvin Onnellinen <3
perjantai 6. toukokuuta 2011
Rv 40+0
Enpäs ole koskaan laskettua aikaa saavuttanut, saatika ylittänyt ja näin nyt pääsi käymään!
Tuntuu nämä toukokuun muutkin vauvat olevan melko tiukassa, joten en mä ainoa ole joka viel(kin) kärvistelee ;)
Täällä siis ollaan, toista päivää käynnistettävänä ja viimein näyttäis siltä että aamulla on mahdollisuus päästä tipalla vauhdittamaan saliin tötä hommaa!
Eilen alotettiin cytotecilla, yks suuhun ja seuraava alakertaan, tänään sain ensimmäisen aamupäivällä, mutta erikoislääkäri olikin sitä mieltä että ei, joten kätilö kävi sen nappaamassa vielä pois. Neljältä itlapäivällä laitettiin kuitenkin taas lääke kohdunsuulle..
Edistystä? Hyvin lievää..
Eilen ei tapahtunut oikeastaan mitään ja illalla sainkin melkosen kipupiikin käsivarteen, oli sitten meinaan vuosisadan humala ja krapula hyvin tiivistettynä hyvin lyhyeen aikaan!
Ensin se vei kivut ja unen, sitten tuli kivut takasin ja karmea kutina naamaan.. Sitten sain kutinaan lääkkeen ja loppuyön taistelin pahaa oloa vastaan,, ja ne hetket mitä sain torkahdettua, niin heräsin hiostavaan tunteeseen ja aamulla lonkat oli sen verran kipeät etten meinannu edes vessaan päästä..
Että toivotaan ettei täällä kauaa tarvitse köllötellä enään!
Supistukset alkaa olemaan sitä luokkaa että näiden vois jo uskoa tekevänkin jotain! Josko meillä huomenna olis vauva? Elävä? <3
Tuntuu nämä toukokuun muutkin vauvat olevan melko tiukassa, joten en mä ainoa ole joka viel(kin) kärvistelee ;)
Täällä siis ollaan, toista päivää käynnistettävänä ja viimein näyttäis siltä että aamulla on mahdollisuus päästä tipalla vauhdittamaan saliin tötä hommaa!
Eilen alotettiin cytotecilla, yks suuhun ja seuraava alakertaan, tänään sain ensimmäisen aamupäivällä, mutta erikoislääkäri olikin sitä mieltä että ei, joten kätilö kävi sen nappaamassa vielä pois. Neljältä itlapäivällä laitettiin kuitenkin taas lääke kohdunsuulle..
Edistystä? Hyvin lievää..
Eilen ei tapahtunut oikeastaan mitään ja illalla sainkin melkosen kipupiikin käsivarteen, oli sitten meinaan vuosisadan humala ja krapula hyvin tiivistettynä hyvin lyhyeen aikaan!
Ensin se vei kivut ja unen, sitten tuli kivut takasin ja karmea kutina naamaan.. Sitten sain kutinaan lääkkeen ja loppuyön taistelin pahaa oloa vastaan,, ja ne hetket mitä sain torkahdettua, niin heräsin hiostavaan tunteeseen ja aamulla lonkat oli sen verran kipeät etten meinannu edes vessaan päästä..
Että toivotaan ettei täällä kauaa tarvitse köllötellä enään!
Supistukset alkaa olemaan sitä luokkaa että näiden vois jo uskoa tekevänkin jotain! Josko meillä huomenna olis vauva? Elävä? <3
tiistai 3. toukokuuta 2011
rv 39+4 ja neuvolaa..
Tänään oli toivon mukaan viimenen neuvola, uutta aikaa ei edes varattu :)
Kaikki muuten ok, painoa tullu 1,5kg/viikko, kiitos näiden järkyttävien turvotuksien
ja todennäköisesti turvotusten ansiosta myös hb näytti olevan kovin matala, vaan 114..
Luulepa että siinä kuitenkin oli aika paljon kudosnestettä mukana :/
Pissa kuitenkin puhdas, eli ei viitteitä myrkytykseen kuitenkaan.
Torstaina olis sit se äitipolille meno taas, ellei tää nyt innostu laittaan ytyä näihin supistuksiin mitä on tasaseen tahtiin tullu koko päivän.. Mä sanoin neuvolassakin, että mä en sieltä sit suostu enään lähteen, koska mitäs menivät mulle sanoon sillon puolen välin jälkeen, että "missään nimessä ei yli päästetä" ja mun kanssahan saa sitten alkaa vääntään siitä, et mikä on se yli aikasuus, onko se 40+ vaiko 42+, mä luen, että yli on menty siinä vaiheessa kun ollaan 40+ ja sillä selvä.
Milläs häätävät mut sieltä pois jos mä isken perseen penkkiin ja jään odottaan? Pitäiskö pakata oikein eväätkin mukaan :D
Tossa tunnin päästä voi muuten sanoa, että tää on kaikkein pisimmälle mennyt odotus!
Esikoinen on syntyny 39+3 ja kakkonen 39+5, kakkonen tosin lähti syntymään 39+4 ja jos olisin vaikkapa 4minuuttia nopeammin ponnistanut, niin olis syntyny viikoille 39+4, eli 3min. mentiin seuraavan päivän puolelle :D
Mä olen kyllä ihan tukossa, että siinä mielessä ei ole mikään maailman ihanteellisin olotila lähteä synnyttään, MUTTA, tää pää alkaa jo muutenkin leviään, että mitäs sitten?
Pohdinkin jo että laittaakohan ne mut eristyksiin sitten vai häh..
No, ehkä se sitten selviää jahka sinne asti pääsee.
Kaikki muuten ok, painoa tullu 1,5kg/viikko, kiitos näiden järkyttävien turvotuksien
ja todennäköisesti turvotusten ansiosta myös hb näytti olevan kovin matala, vaan 114..
Luulepa että siinä kuitenkin oli aika paljon kudosnestettä mukana :/
Pissa kuitenkin puhdas, eli ei viitteitä myrkytykseen kuitenkaan.
Torstaina olis sit se äitipolille meno taas, ellei tää nyt innostu laittaan ytyä näihin supistuksiin mitä on tasaseen tahtiin tullu koko päivän.. Mä sanoin neuvolassakin, että mä en sieltä sit suostu enään lähteen, koska mitäs menivät mulle sanoon sillon puolen välin jälkeen, että "missään nimessä ei yli päästetä" ja mun kanssahan saa sitten alkaa vääntään siitä, et mikä on se yli aikasuus, onko se 40+ vaiko 42+, mä luen, että yli on menty siinä vaiheessa kun ollaan 40+ ja sillä selvä.
Milläs häätävät mut sieltä pois jos mä isken perseen penkkiin ja jään odottaan? Pitäiskö pakata oikein eväätkin mukaan :D
Tossa tunnin päästä voi muuten sanoa, että tää on kaikkein pisimmälle mennyt odotus!
Esikoinen on syntyny 39+3 ja kakkonen 39+5, kakkonen tosin lähti syntymään 39+4 ja jos olisin vaikkapa 4minuuttia nopeammin ponnistanut, niin olis syntyny viikoille 39+4, eli 3min. mentiin seuraavan päivän puolelle :D
Mä olen kyllä ihan tukossa, että siinä mielessä ei ole mikään maailman ihanteellisin olotila lähteä synnyttään, MUTTA, tää pää alkaa jo muutenkin leviään, että mitäs sitten?
Pohdinkin jo että laittaakohan ne mut eristyksiin sitten vai häh..
No, ehkä se sitten selviää jahka sinne asti pääsee.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
rv 39+0
Kyllä, mä kuulun siihen "ei toimi"- kategoriaan :D
No mutta mullapa on sitten ihan omasta takaa vappuballo, ei tartte erikseen käydä ostelemassa ;)
Tässäpä kuvaa kun ei täällä nyt mitään ihmeellistä sitten eilisen jälkeen ole :)
Ja omat näkymät :D huvittava puikula noin kuvassa, ei se omaan silmään näytä tommoselta :D
No mutta mullapa on sitten ihan omasta takaa vappuballo, ei tartte erikseen käydä ostelemassa ;)
Tässäpä kuvaa kun ei täällä nyt mitään ihmeellistä sitten eilisen jälkeen ole :)
Ja omat näkymät :D huvittava puikula noin kuvassa, ei se omaan silmään näytä tommoselta :D
torstai 28. huhtikuuta 2011
rv38+6
Elikkäs täällä edelleen, yhdessä kasassa, huomenna rv 39+0.
No, 6päivää ja ollaan siinä mihin mun pisimmälle mennyt raskaus on päätynyt, kakkonen siis syntyi 39+5.. JOSPA tämä aikasemmin?
Eilen käytiin siellä äitipolilla, oli se aika kun piti katsoa jos alkais se kypsyttely..
Noh, yläpää mulla ainakin on hyvinkin kypsä jo,
olen antanu itelleni luvan alkaa märiseen joka käänteessä, vaikka tässä vaiheessa kai pitäis vielä nauttia kun on "rauhallista" ?
Jeah,, ehkä jos kyseessä olis ensimmäinen, mutta kyllä mä nauttisin jos olo ei olis koko aikaa niin helkkarin kipee ja kömpelö, niin pääsis noiden isompien perässäkin.
Inhottavaa kun lähes jokaiseen mitä ne pyytää, on vastattava "äiti ei nyt yksinkertasesti pysty".. :/
No siis niin, kohdunsuulla ei ollut tapahtunu mitään sitten perjantain, eli turhaan täällä supistellaan.
Pikkumiehellä kuitenkin näytti olevan kaikki hyvin, painoa jo arviolta 3281grammaa, eli melkonen pötkylä siellä jo on! :)
Tuleva mummo kysy että "eikös sen pitäny olla pieni?" kun kerroin paino-arvion :D
No, onhan tää vielä, isoin näistä mun on ollut kuitenkin yli 3,6kg, äidilläni kaikki me tytöt ollaan oltu alle 3kg :D
Ens viikolle vielä varattiin aika, tasan viikko tästä ja ilmasin kyllä luukulla olevani hyvinkin pettynyt jos se aika on vielä tarpeellinen!
Eilen illalla sain vinkkiä että kannattaa kokeilla tuoretta ananasta, tähän mennessä olen kyllä popsinu purkki-ananasta siinä toivossa että turvotukset helpottais,
tänään sit kävin hakemassa kaupasta tuoreen ananaksen ja muistissa oli vielä viime kertanen kun ostin ja se oli ihan kammottavan pahaa..
Yllätyspäs olikin melkonen, tällä kertaa se oli ihan tuhottoman hyvää! NAM!
Mukulat koitti kovasti päästä osingoille ja niille kun annoin paloja niin hetken päästä kyllä tuli taas toinen viereen "mä kyl voisin ottaa viel yhden palan" :D
Jep, tuore ananas siis kuulemma saattaa aiheuttaa supistuksia, toisilla auttaa ja toisilla ei myös synnytyksen käynnistykseen..
Mä sit taidan olla sitä "toisilla ei" - laatua..
Mutta vapullekkin tossa sitten tein jo suunnitelmia, lähdetään yö-kylään ja sunnuntaina lasten kanssa vapputoria jne..
Tietty toivon että suunnitelmat sais muutoksia, mutta onpahan sitten edes jotain tekemistä, muutakin kun vain o-d-o-t-t-a-a...
Jepulis juu,,
huomenna sit masukuvaa :)
No, 6päivää ja ollaan siinä mihin mun pisimmälle mennyt raskaus on päätynyt, kakkonen siis syntyi 39+5.. JOSPA tämä aikasemmin?
Eilen käytiin siellä äitipolilla, oli se aika kun piti katsoa jos alkais se kypsyttely..
Noh, yläpää mulla ainakin on hyvinkin kypsä jo,
olen antanu itelleni luvan alkaa märiseen joka käänteessä, vaikka tässä vaiheessa kai pitäis vielä nauttia kun on "rauhallista" ?
Jeah,, ehkä jos kyseessä olis ensimmäinen, mutta kyllä mä nauttisin jos olo ei olis koko aikaa niin helkkarin kipee ja kömpelö, niin pääsis noiden isompien perässäkin.
Inhottavaa kun lähes jokaiseen mitä ne pyytää, on vastattava "äiti ei nyt yksinkertasesti pysty".. :/
No siis niin, kohdunsuulla ei ollut tapahtunu mitään sitten perjantain, eli turhaan täällä supistellaan.
Pikkumiehellä kuitenkin näytti olevan kaikki hyvin, painoa jo arviolta 3281grammaa, eli melkonen pötkylä siellä jo on! :)
Tuleva mummo kysy että "eikös sen pitäny olla pieni?" kun kerroin paino-arvion :D
No, onhan tää vielä, isoin näistä mun on ollut kuitenkin yli 3,6kg, äidilläni kaikki me tytöt ollaan oltu alle 3kg :D
Ens viikolle vielä varattiin aika, tasan viikko tästä ja ilmasin kyllä luukulla olevani hyvinkin pettynyt jos se aika on vielä tarpeellinen!
Eilen illalla sain vinkkiä että kannattaa kokeilla tuoretta ananasta, tähän mennessä olen kyllä popsinu purkki-ananasta siinä toivossa että turvotukset helpottais,
tänään sit kävin hakemassa kaupasta tuoreen ananaksen ja muistissa oli vielä viime kertanen kun ostin ja se oli ihan kammottavan pahaa..
Yllätyspäs olikin melkonen, tällä kertaa se oli ihan tuhottoman hyvää! NAM!
Mukulat koitti kovasti päästä osingoille ja niille kun annoin paloja niin hetken päästä kyllä tuli taas toinen viereen "mä kyl voisin ottaa viel yhden palan" :D
Jep, tuore ananas siis kuulemma saattaa aiheuttaa supistuksia, toisilla auttaa ja toisilla ei myös synnytyksen käynnistykseen..
Mä sit taidan olla sitä "toisilla ei" - laatua..
Mutta vapullekkin tossa sitten tein jo suunnitelmia, lähdetään yö-kylään ja sunnuntaina lasten kanssa vapputoria jne..
Tietty toivon että suunnitelmat sais muutoksia, mutta onpahan sitten edes jotain tekemistä, muutakin kun vain o-d-o-t-t-a-a...
Jepulis juu,,
huomenna sit masukuvaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)