rv17+3

Eilen illalla, mun piti lähteä saunaan, mutta enhän mä sitten voinut kun masussa alko bileet!
Kunnon tuuppimista ja hutkimista, navan paikkeilla näky vaan semmosta nykimistä ja vuoroin tuntui alamasulla myllerrystä ja mä olin rakastunu <3
aww.. Siellä asuu ja ennen kaikkea kasvaa joku pieni maailmanvallottaja <3

Onhan noi aiemmin tuntuneet, mutta nyt näky jo selvästi ulospäinkin, mä en malta odottaa että liikkeet tuosta vielä vahvistuvat ja sitä aikaa kun saa valitella että potkut rintalastan alle tekee kipeää ;)
Kaikki ajallaan <3

rv 17+0

Viisi viikkoa "enkeli-rajaan" jäljellä, voi kun viikot vierisi nopsasti, myös siitä eteenpäin.

Ei tätä oman masun kasvua meinaa taas edes tajuta, ennen kun ottaa jokaisena tasaviikko-päivänä kuvan ja laittaa ne vieretysten, onhan siinä muutosta!
Viikko sitten massun malli oli aika hauska, ihmeellinen kuula *nauraa*
Tässäpä tämmöinen "kollaasi", lisäilen siihen sitten lisää kun viikkoja kertyy :)



Rakenneultrakin sieltä lähestyy, kaksi päivää ennen joulua.
Saapa nähdä joudunko meneen sinne yksin vai pääseekö mies mukaan.. Toivottavasti pääsee, koska mua ahdistaa mennä yksin sinne äitipolille.
Viimeks kun mä menin sinne yksin, sain vain huonoja uutisia ja lähdin ilman vauvaa.

Np-ultrassa kun käytiin niin mun oma syke oli varmasti aika huima siinä odotustilassa ja samoten kämmenet hikoili ym.. mitäs sit jos sinne tosiaan yksin olis mentävä *pureskelee kynsiään*
No, kai siitäkin selviäis, ehkä.

Täällä mä olen kotona kääriytyneenä viltteihin, jatkuvasti kylmä ja vaihtelevasti sitten lämmin. Kuumekko lie sahaa oikein kunnolla =/
Kuitenkaan mitattaessa ei näytä että olis edes pientä lämpöä.
Päätä jyskää inhottavasti ja kurkku on kipee, korvakin vetää tukkoon ja tuntuu ettei edes ajatus kulje kunnolla. Damn..

Sairaslomalla siis sunnuntaihin ja maanantaina töihin.
Sanoin lääkärillekkin, et jos mun ei tarvis ajatella kuin itseäni, niin kyllä mä menisin sinne, mutta nyt on joku toinenkin kyseessä.. Totesikin vain että ehdottomasti menet kotiin lepäämään.
Tänään se onnistuukin, kun vein lapset aamusella päiväksi hoitoon, muutaman tunnin päästä ne jo kotiutuukin ja mä voisin mennä vaikka veteleen päikkärit tähän väliin kun on hiljaista :)

Lisäänpä..

vielä ihan muuta kuin odotukseen liittyvää,
eli nyt vasta älysin katsella blogin asetuksia ja mullahan ei ollutkaan tuolla kommenttien ilmotuksessa täppää, vaan siellä oli valittuna kohta "ei koskaan".

Ja samalla huomasin että onhan tänne jo useampi kommenttikin tullut *punastelee* joten kiitos niistä ja ei, en ole ylpeä vaikken niihin ole vastannut, tästä eteenpäin kyllä yritän vastata kun ilmotus- toiminto on nyt käytössä :)

Rv 15+5 ja neuvola

Neuvolassa siis tänään.
Vähän tavallaan jännitti, että mitä on edessä kun viimeksi täti heitteli lähinnä sammakoita silmille, taisinkin jo aiemmin niistä kirjoittaa.

Nyt menin sinne, eläväiset jäi leikkimään odotushuoneeseen ja jätinkin sitten huoneen oven auki että pääsevät tarvittaessa huoneeseen ja myös kuulen mitä touhuavat.

Ensimmäisenä istahdin penkille ja sanoin tädille, että muutappa muuten sitten sinne tietoihin että mulla on kolme synnytystä takana, eikä kahta kuten sinne laitoit.
Se alkoi heti koittamaan että saako sen vaihdettua ja näyttikin lähinnä siltä että mitähän sieltä seuraavaks tulee kun selitti mulle, että nää on kun näissä on tämmöset aikarajat minkä sisällä tämän saa vaihdettua, mutta eiköhän sen saa ja kirjotan vielä tuohon allekkin jne.
Kun hänellä vaan tuli jotenkin semmonen kun viimeks puhuttiin että ei se synnytys olis ollu, mutta kyllähän se on kun ei sitä voi keskenmenoksikaan laskea.. jne,,,

Vissiin menny naistenpolilta tai sitten synnäriltä, ehkä molemmista jopa, noottia perille.. Kun niissähän mä siitä valitin. Mutta siis hyvä vaan.
Mun oli tarkotus lykätä semmonen iso nivasta tietoja myös luettavaksi, mutta kun oli sitten asian käsittänyt kuten se pitääkin, niin lähdin paperit kourassa kotiinkin..

Jep,
kaikki arvot ym. näytti siis kuitenkin olevan kohdillaan, paino noussu viime käynnistä (10+ jotain) vain kilon ( \o/ ) ja samoin hemoglobiini oli noussut edelliskerrasta, 124 -> 128 :)
Hienoa, ei siis vielä ainakaan lisärautaa.
Paineet oli matalat kuten aina, tällä kertaa jopa matalammat kun viimeksi 107/60 ja sykkeet jumpsutti nätisti heti kun laitteen laitto päälle, siinä 150 tienoilla oli, kohdunpohjakin hienosti sieltä nousussa, tossa se tuntu vähän navan alapuolella :)

Tämä täti tällä kertaa jopa kysyi multa, että onko mulla miten luottavainen olo nyt tämän odotuksen suhteen kun ajattelee tuota edellistä?
Olin hiukan äimänä tosta kysymyksestä, koska ei se viimeks oikeestaan edes kyselly mitään tosta edellisestä odotuksesta :o

Se joka sinne nootin onkaan antanut, niin kyllä kiitoksen nyt ansaitsis, nimittäin viime käynnin jälkeisenä yönä mä en nukkunut kun muutaman tunnin, kun päässä vaan pyöri se mitä siellä mulle sanottiin.

Niin, vastaushan oli että on ja ei.
Mä olen päättänyt saada tämän lapsen, mutta silti tiedän mitä kaikkea voi tapahtua vaikka kuinka päättäisin ja mitä. Ei se lopulta ole mun päätettävissä.

Tultiin sitten kotiin ja kotitöitä tuossa puuhailin, kun sitten istahdin niin monta pientä monotusta tuli että tuntui!
Kyllä hetken aikaa oli "lamaantunut" olo kun tajusin että heeii!! Täältähän tulee jo näin voimakkaita potkuja :D <3

Jep, ilta meni sitten rentoutuessa koko perheen kesken kylpylässä ja nyt särkee päätä, onneksi jo helpottamaan päin sekin.

Ja ei muuta kun ens kertaan!

rv 15+2

Niin ne päivät on taas vierähtäneet, tuossa yllä ihan tuoretta kuvaa, tältä aamulta nimittäin :)
Kyllähän tällä kummulla jo kokoa alkaa olemaan ihan mukavasti, töissä kyykkiminen tekee jo heikkoa, kun ei yksinkertaisesti taivu :D

Pikkarainen siellä onneksi jo välillä ilmottelee olemassa-olostaan potkasemalla,
toista viikkoa jo kuulostellu että onko vaiko ei, mutta kyllä ne ihan selvästi liikkeitä on <3 Ihanaa, kun vielä voimistuisivat ja kyllähän ne niin tekeekin ajallaan :)

Sydän lödä jumpsuttaa, edelleen niitä joka päivä kuuntelen ja niin varmasti jatkossakin. Onneksi on oma laite, ei tarvitse lähteä päivittäin neuvolaan ;)
Keskimäärin syke on siinä 150 tienoilla ollut, vaihteluakin sopivasti.

Yllätyin jopa eilen, kun en ottanut paniikkia päälle kun ensimmäisellä kuuntelukerralla ei kuulunut kuin suhinaa ja omaa sykettä, kuitenkin näyttö antoi sykkeet 132 ja siitä ylöspäin, menin sitten kunnolla sohvalle makuulle ja kun laitoin laitteen päälle niin äänet löyty heti.
Kai se on kun tietää että tässä vaiheessa ei tehdä mitään vaikka jokin menisikin pieleen.

Toisella nettipalstalla eräs "vanha tuttava" kysyi että pelottaako mua, että menetän tämänkin?
Pakko siihen oli vastata että eipä juuri ja eihän sitä mitään saa jos ei uskalla edes yrittää. Mä olen päättänyt saada tämän vauvan, elävänä. Sekä hänelle tietysti pitkää ikää ja terveyttä.

Oho, taisinpa ekan kerran puhua sitten ihan vauvasta, tähän mennessä puhe on aina ollut Pikkaraisesta tai muusta vastaavasta, antaako ajatukset nyt tilaa jo sille, että mun mahassani on oikeasti pieni vauvan alku?
Jännää ;)

Nyt tekemään ruokaa lopulle perheelle, iskäkin sai aamupalaksi kakkua ja kahvia sänkyyn sekä lasten lahjat ja kortit :)

Palataan taas!

rv 13+6

Huomenna taas täydet viikot,
mietin juuri että minne nämä päivät oikein menevät?!

Toisaalta, hyvähän se on että aika kuluu, niin ei ehdi pohtia niin paljoa kaikkea.
Mutta toisaalta, pian alkaa tuntua liikkeet ja pelkäänkö mä sitten jatkuvasti niiden loppua?

No, maanantaina kuitenkin käytiin nt-ultrassa, tuolloin viikkoja siis oli 13+3
Tässäpä otoksia murusesta <3




Pikkuruinen nyrkki <3


Kaveri oli ensin kovin jääräpäisen oloinen, pötkötteli vaan nätisti kasvot "kameraan" päin eikä suostunut millään kääntymään vaikka kuinka tönittiin anturilla, vähän jalkaa helutti. No, sitten kätilö kuvaili muuten vaan ja hetken kuluttua tämä kääntyikin oikeaan asentoon tuon nt:n kannalta. Turvotus oli normaali, 0,9.

Oli huimaa seurata kuinka tarkkaa kuva noilla laitteilla saa,
pienet varpaat ja sormet pystyttiin laskemaan ja molempia oli oikea määrä,
jalat näytti hurjan pitkiltä, eli pitkäjalkainen rimppakinttu sieltä on ilmeisesti tulossa :)
Reisiluuta kun kuvattiin niin pikkanen laittoi käden eteen (kyllä vähän nauratti) ja yhdessä kohdassa näytti "meille" peukkua, siis muut sormet oli nyrkissä ja vain peukalo pystyssä <3
Ihana oli käydä.

Kauheasti oli käytännöt muuttuneet äiti-polilla, mutta eiköhän nekin nyt sitten tutuiksi tule.

Rakenne-ultraan on aika varattuna 2 päivää ennen joulua, samalla pääsen lääkärin tarkastukseen ja sovitaan jatkosta, kuinka seurataan, koska mulle on näin luvattu että seuranta on huomattavasti tarkempaa kuin aiemmin.

Tällä kertaa ei siis ilmeisesti muuta asiaa ollut, kaikki vaikuttaisi olevan tällä hetkellä hyvin :)