Neuvolassa siis tänään.
Vähän tavallaan jännitti, että mitä on edessä kun viimeksi täti heitteli lähinnä sammakoita silmille, taisinkin jo aiemmin niistä kirjoittaa.
Nyt menin sinne, eläväiset jäi leikkimään odotushuoneeseen ja jätinkin sitten huoneen oven auki että pääsevät tarvittaessa huoneeseen ja myös kuulen mitä touhuavat.
Ensimmäisenä istahdin penkille ja sanoin tädille, että muutappa muuten sitten sinne tietoihin että mulla on kolme synnytystä takana, eikä kahta kuten sinne laitoit.
Se alkoi heti koittamaan että saako sen vaihdettua ja näyttikin lähinnä siltä että mitähän sieltä seuraavaks tulee kun selitti mulle, että nää on kun näissä on tämmöset aikarajat minkä sisällä tämän saa vaihdettua, mutta eiköhän sen saa ja kirjotan vielä tuohon allekkin jne.
Kun hänellä vaan tuli jotenkin semmonen kun viimeks puhuttiin että ei se synnytys olis ollu, mutta kyllähän se on kun ei sitä voi keskenmenoksikaan laskea.. jne,,,
Vissiin menny naistenpolilta tai sitten synnäriltä, ehkä molemmista jopa, noottia perille.. Kun niissähän mä siitä valitin. Mutta siis hyvä vaan.
Mun oli tarkotus lykätä semmonen iso nivasta tietoja myös luettavaksi, mutta kun oli sitten asian käsittänyt kuten se pitääkin, niin lähdin paperit kourassa kotiinkin..
Jep,
kaikki arvot ym. näytti siis kuitenkin olevan kohdillaan, paino noussu viime käynnistä (10+ jotain) vain kilon ( \o/ ) ja samoin hemoglobiini oli noussut edelliskerrasta, 124 -> 128 :)
Hienoa, ei siis vielä ainakaan lisärautaa.
Paineet oli matalat kuten aina, tällä kertaa jopa matalammat kun viimeksi 107/60 ja sykkeet jumpsutti nätisti heti kun laitteen laitto päälle, siinä 150 tienoilla oli, kohdunpohjakin hienosti sieltä nousussa, tossa se tuntu vähän navan alapuolella :)
Tämä täti tällä kertaa jopa kysyi multa, että onko mulla miten luottavainen olo nyt tämän odotuksen suhteen kun ajattelee tuota edellistä?
Olin hiukan äimänä tosta kysymyksestä, koska ei se viimeks oikeestaan edes kyselly mitään tosta edellisestä odotuksesta :o
Se joka sinne nootin onkaan antanut, niin kyllä kiitoksen nyt ansaitsis, nimittäin viime käynnin jälkeisenä yönä mä en nukkunut kun muutaman tunnin, kun päässä vaan pyöri se mitä siellä mulle sanottiin.
Niin, vastaushan oli että on ja ei.
Mä olen päättänyt saada tämän lapsen, mutta silti tiedän mitä kaikkea voi tapahtua vaikka kuinka päättäisin ja mitä. Ei se lopulta ole mun päätettävissä.
Tultiin sitten kotiin ja kotitöitä tuossa puuhailin, kun sitten istahdin niin monta pientä monotusta tuli että tuntui!
Kyllä hetken aikaa oli "lamaantunut" olo kun tajusin että heeii!! Täältähän tulee jo näin voimakkaita potkuja :D <3
Jep, ilta meni sitten rentoutuessa koko perheen kesken kylpylässä ja nyt särkee päätä, onneksi jo helpottamaan päin sekin.
Ja ei muuta kun ens kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti