Niin ne päivät on taas vierähtäneet, tuossa yllä ihan tuoretta kuvaa, tältä aamulta nimittäin :)
Kyllähän tällä kummulla jo kokoa alkaa olemaan ihan mukavasti, töissä kyykkiminen tekee jo heikkoa, kun ei yksinkertaisesti taivu :D
Pikkarainen siellä onneksi jo välillä ilmottelee olemassa-olostaan potkasemalla,
toista viikkoa jo kuulostellu että onko vaiko ei, mutta kyllä ne ihan selvästi liikkeitä on <3 Ihanaa, kun vielä voimistuisivat ja kyllähän ne niin tekeekin ajallaan :)
Sydän lödä jumpsuttaa, edelleen niitä joka päivä kuuntelen ja niin varmasti jatkossakin. Onneksi on oma laite, ei tarvitse lähteä päivittäin neuvolaan ;)
Keskimäärin syke on siinä 150 tienoilla ollut, vaihteluakin sopivasti.
Yllätyin jopa eilen, kun en ottanut paniikkia päälle kun ensimmäisellä kuuntelukerralla ei kuulunut kuin suhinaa ja omaa sykettä, kuitenkin näyttö antoi sykkeet 132 ja siitä ylöspäin, menin sitten kunnolla sohvalle makuulle ja kun laitoin laitteen päälle niin äänet löyty heti.
Kai se on kun tietää että tässä vaiheessa ei tehdä mitään vaikka jokin menisikin pieleen.
Toisella nettipalstalla eräs "vanha tuttava" kysyi että pelottaako mua, että menetän tämänkin?
Pakko siihen oli vastata että eipä juuri ja eihän sitä mitään saa jos ei uskalla edes yrittää. Mä olen päättänyt saada tämän vauvan, elävänä. Sekä hänelle tietysti pitkää ikää ja terveyttä.
Oho, taisinpa ekan kerran puhua sitten ihan vauvasta, tähän mennessä puhe on aina ollut Pikkaraisesta tai muusta vastaavasta, antaako ajatukset nyt tilaa jo sille, että mun mahassani on oikeasti pieni vauvan alku?
Jännää ;)
Nyt tekemään ruokaa lopulle perheelle, iskäkin sai aamupalaksi kakkua ja kahvia sänkyyn sekä lasten lahjat ja kortit :)
Palataan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti