rv 32+6

Ja heipä taas,
huomenna vaihtuu vaihteeks viikot ja sit olis 7viikkoa laskettuun jäljellä :)

Tuohon eiliseen vielä sen verran viitaten, että kyllä tässä nyt on tullut sitten itsellä tarkkaan vahdittua liikkeitä ja pientä paniikkiakin välillä ollut ilmassa, nimittäin tää tuntuu olevan myös suhteellisen sikeä-uninen kaveri, kuten nuo eläväisetkin on, ei ihan vähästä herää..

Yleensä saunaan mennessä tämä on suorastaan riehaantunut tuolla navan alla, mutta eilen oli hiljasta. Tuupin ja tökin ja taputtelin, eikä mitään..
Istuin saunassa lopulta lähestulkoon paniikissa, että nytkö se on... kunnes alko tuntuun mylläystä, HUH!
Tuli muutama syvä huokaus helpotuksesta kyllä.

Miehellenikin eilen paasasin, että tuleepa yksikin sanomaan mulle vielä, että ei se salama kahdesti iske samaan paikkaan, niin mä saatan humauttaa päin näköä, teki mieli jopa soittaa sille mun viimeisimmälle lääkärillekkin..
Tää oli nyt kuitenkin jo kolmas äiti vuoden(!?) sisällä, joka joutuu hautaamaan jo toisen lapsensa ja se lääkäri mulle kehtas sanoa "No mutta kun koko ajan ollaan isommilla viikoilla niin koko ajan on paremmat mahdollisuudet" ja lässynlää, mitäs,
kun tällä kohtalotoverilla eilen oli vain reilu viikko laskettuun aikaan?!
MISSÄ SE TURVALLISUUS OLI?!

Hmm.. Ajatukset siis risteilee aika melkosesti.
Juuh,, ja melkein voisin päätellä tämän vauvan rytmeistä, että olisin yövuoroja hirveästi tehny töissä ollessani, tämä nimittäin alottaa illalla mekastuksen ja pitkin yötä kun käännän kylkeä niin mylläys alkaa joka kerta, päivisinkin sais pitää yhtä kovaa menoa yllä, niin uskaltais välillä hengähtää.

Njoh, onneks aina voi polille mennä piipahtamaan jos siltä tuntuu, mutta toisaalta, mua inhottaa mennä sinne yksin ja sit kun ne mulkoilee "ai sä tulit päivystyksenä" ja sitten istut siellä kolmatta tuntia persustin puuduksissa.

Jees, hyvin epämääräinen päivitys tällä kertaa, mutta eipä voi mittään..