tiistai 29. maaliskuuta 2011

diipadaapa.. valivali..

Rv 34+4 ja mun alkaa fysiikka sanoon että nyt alkaa oleen jo tiukilla..
Olo on ku pesismailalla hakatulla, yöllä ei meinaa saada kunnon asentoa missä nukkua ja kun se viimein onnistuu ja alkaa kääntään taas kylkeä, sattuu joka paikkaan ja saa huomata että kas, herra 4v. nukkuu TAAS meidän välissä.
Harrastaa siis ihan samaa kun esikoinen sillon kun tuota kakkosta odotin, yöllä jossain välissä aina meidän väliin piti päästä.. Kyllä se sit sillon loppu kun vauva synty, mutta katotaas meneekö tuon jääräpään tajuntaan asti se, että sitten ei ole asiaa meidän sänkyyn tulla yöllä.

No joo,, mulla siis koko oikea puoli selästä täydellisesti jumissa, samoin alaselän alue, kun selkä sen verran jo mutkalla..
Eilen ipanat nauro mulla kun yritin sitä epätoivosesti venytellä, tuloksena oli se, että meinas taju lähteä..

Jos hetkeäkään kuvittelee että vois yrittää vähän vaikka pyöristää tota selkää, niin masusta tulee vastalausetta asiaan samantien ja potkitaan hyvinkin ilkeästi tonne kylkiluiden alle ja niinpä mulla on myös oikea kylki melko hellänä tuolta kylkiluiden tuntumasta..
Miten ihmeessä naiset on tehty? Ne kestää kerta toisensa jälkeen tätä, eikä odotus-ajan jälkeen muista näistä mitään?! Ei ainakaan siinä vaiheessa kun alkaa haaveilemaan siitä seuraavasta..
Ja niinkun itsekkin aikanaan sanoin, että minähän en valita jos raskautua onnistun, mutta hmm.. oon vissiin syöny sanani jo muutamaan kertaan..

Tekis mieli lähteä käveleen, mutta kun ei ole mitään mihin pystyis sitten nojaamaan jos, tai pikemminkin KUN alkaa taas repimään tuolta alavatsalta, niin turha toivo,, toiseks, yleensä siinä vaiheessa kun mä alan tuskailemaan vatsakipujen kanssa, ipanat kadottaa korvansa ja kirmailee missä sattuu, koitappa siinä sitten kailottaa kun lähes pelkkä hengittäminenkin sattuu..

Njoo..
että valitusta kerrakseen tällä kertaa..

Sitten ottaa päähän kun ei ite tajunnu sillon viimeks vaatia polilla seuraavaa käyntiä aiemmaksi,, Nyt edellisestä käynnistä on mennyt neljä viikkoa ja saman verran on jäljellä vielä seuraavaan käyntiin..
Koitinhan mä sille neuvolan sijaiselle vähän vihjata asiasta sanomalla et "no se lääkäri nyt päätti et mulla on kaikki hyvin, niin kai ne sit on, mut voi olla että menen sinne silti aiemmin.." mut ei se sit vissiin tajunnu mitä hain takaa..

Se lekurihan sillon sano että "meidän osalta ei sitten seurata enään" niin missä hemmetissä sit on mulle luvattu TIHEÄ seuranta?! Onko se jonkun mielestä tiheää seurantaa jos käyntie välillä on aikaa KAHDEKSAN viikkoa?

Noo.. Mieli siis tekis mennä käymään, että sais ihan mielenrauhan, mua mietityttää mm. et miten päin tää ipana täällä edes on, viime neuvolassa sano että rt ja melkein kiinnittynyt, mutta aika usein sarjatulta tulee yhtä aikaa sekä oikeaan että vasempaan kylkeen.. Aiemmin peppu oli tuossa pallean kohdalla, mutta nyt se on paljon alempana (laskeutunut?) ja välillä en meinaa löytää koko takapuolta kun tunnustelen..
Voihan se toki olla että on laskeutunut, mutta kuink pitkälle hän nyt meinaa laskeutua, kohta vilkkuu sit jo päälaki kun käy vessassa,,

Jep,, tulipahan valitusparsi, mutta tulkoot.

2 kommenttia:

  1. Minä kehottaisin marssimaan sinne ja pyytämään ultrausta. Ja toteamaan vielä, että saakuri, se kahdeksan viikon välein seuranata- ole mikäään tiheä seuranta - eikä lähelläkään sitä mitä on luvattu ja mitä pitäisi olla. :S

    VastaaPoista
  2. Menisin kyllä, mutta lapset jäi mun kanssa kotiin kun mulla nää lomat alko ja mies on töissä joka päivä klo 16 tai 17 asti..
    Lapsia ei saa polille viedä ja siellä alkaa iltapoli vissiin klo15 eli menee ovet lukkoon jne...
    Mutta kyllä mä todella sit menen kun tuntuu ettei pää kestä enään sekuntiakaan.

    VastaaPoista