Rv 27+4

Tähän se edellinen raskaus sitten päättyi, eli tästä eteenpäin kaikki on taas ihan uutta, vaikkakin kaksi raskautta onkin mennyt viikoille 39+, niin tämä on jotain ihan uutta, kohtukuoleman jälkeen.

Tänään oli sovittu aika äitiys-polilla,
ajelin sinne jännityksen sekaisin tuntein ja jo parkkipaikalla osasin varautua siihen että vielä joutuu odottelemaankin ihan kunnolla, ei nimittäin paikan paikkaa ollut lähettyvillä joten jonkun matkaa sitten joutu käppäileen.

Kävin ilmottautumassa, vessassa antamassa näytteen ja sitten vaan odottelemaan,,
Sinne muiden onnellisten odottajien sekaan istumaan, yksin, sydän hakaten.
Onneksi tämä pikku kaveri kuitenkin heräsi ja masussa oli melkoinen mekastus koko sen ajan kun odottelin vuoroani.

Kun ensiksi näin kätilön joka kävi pyytelemässä rouvia käyrille pötkötteleen,
hän oli se, joka hoisi edellisen synnytyksen, hän oli se, joka lääkäriltä varovasti kysyi sykettä kun viimeksi menin synnyttämään.
Hetken päästä aukesi sen tutkimushuoneen ovi, jossa sain ne maailman huonoimmat uutiset ja sieltä tuli lääkäri joka yhdessä kätilön kanssa hoisi sen synnytyksen..
Mun teki mieli paeta paikalta, lähteä.. Eikä ollu itkukaan kovin kaukana,,

Hetken päästä tämä kätilö sitten huuteli mut käyrille, esitteli itsensä ja sanoinkin että ollaan ennenkin tavattu.. Kätilö asetteli piuhat mun masulleni ja kävi kurkkaamassa papereita, tuli sitten siihen viereen, että niinpä ollaankin, silloin vuonna 2008, kyseli sitten vointia ja olotilaa ym.. Mukava ihminen kyllä.
Jonkun aikaa siinä sitten pötköttelin ja pidin anturiakin paikoillaan kun vauva karkas alta pariinkin otteeseen..
Käyrä kuulemma hyvä, sitten verenpaineiden mittaus ja takasin odottelemaan sitä lääkäri-käyntiä.

Jonkun aikaa siinä sitten istuskelin vielä ja suunnittelin vessa-reissua, pikkuhiljaa alkoi nimittäin kupla otsassa kasvamaan ja juurikin sillä hetkellä kun päätin että NYT mä menen käymään, niin ovi aukes ja mut huudettiin sisään.

Tää lääkäri oli kuitenkin (yllättäen) uusi mulle, nuori nainen.

Kyseli sitten myös kuulumiset, kuinka olen kokonaisuudessaan voinut ja mikä on olotila, sanoin kuten on, että muuten ok, mutta pää meinaa välillä vähän levitä,,
Ja sitten kysyikin että eikös nyt ole samat viikot mihin edellinen raskaus päättyi, kyllä. Päivälleen.

Kyseli että olenko mä jo syöny sen ab-kuurin jonka olen saanu, johon piti ihmetellä että mikähän?! Ei mulle ole tullut..
Koneella kuitenkin luki että V-Pen penisilliini-kuuri olis lähetetty postissa tulemaan, mutta enpä mä sitä vois edes syödä kun olen allerginen..
Katottiin sitten toinen kuuri tilalle, semmonen mikä mullekkin sopii..

Eli virtsatietulehdus oli löytynyt sillon kun rv 25 kävin polilla vatsakipujen takia, eli tää on sitten ns. oireeton tulehdus, koska ei mua satu tälläkään hetkellä mihinkään.

Ultrattiin, lääkäri oli oikein mukava siinäkin mielessä, että ensimmäisenä katsoi pyytämättä sydämen sykkeen, siellä läpätti <3
Pikkunen pötkötteli "pitkin pituuttaan" siellä :)
Pää alhaalla, vähän ehkä viistosti vasemmalla, mutta lähestulkoon oikein päin kuitenkin.
Mitat vastasivat viikkojaan ja virtaukset oli hyvät.
Paino-arvio tälle päivälle noin 1032grammaa, täyttä kultaa <3

Lopuksi vielä kateltiin kun pikkumies "katseli kameraa" kohden ja oli ehkä jopa pelottavan näkönenkin kun kallon luut näky niin selvästi, silmäreiät mustana ja yläleuka erottu tosissaan kunnolla, sain muutaman kuvankin sitten mukaani ja tähän voisin yhden vielä laitella perään :)

siellä hän vilkuttelee <3

Reilu viikon päästä sitten viemään purkkia sairaalan labraan että nähdään onko ab-kuuri tehonnut ja kuukauden päästä sitten taas kurkkaamaan masukasta, tuskin maltan odottaa <3