Neuvolassa siis tänään.
Vähän tavallaan jännitti, että mitä on edessä kun viimeksi täti heitteli lähinnä sammakoita silmille, taisinkin jo aiemmin niistä kirjoittaa.
Nyt menin sinne, eläväiset jäi leikkimään odotushuoneeseen ja jätinkin sitten huoneen oven auki että pääsevät tarvittaessa huoneeseen ja myös kuulen mitä touhuavat.
Ensimmäisenä istahdin penkille ja sanoin tädille, että muutappa muuten sitten sinne tietoihin että mulla on kolme synnytystä takana, eikä kahta kuten sinne laitoit.
Se alkoi heti koittamaan että saako sen vaihdettua ja näyttikin lähinnä siltä että mitähän sieltä seuraavaks tulee kun selitti mulle, että nää on kun näissä on tämmöset aikarajat minkä sisällä tämän saa vaihdettua, mutta eiköhän sen saa ja kirjotan vielä tuohon allekkin jne.
Kun hänellä vaan tuli jotenkin semmonen kun viimeks puhuttiin että ei se synnytys olis ollu, mutta kyllähän se on kun ei sitä voi keskenmenoksikaan laskea.. jne,,,
Vissiin menny naistenpolilta tai sitten synnäriltä, ehkä molemmista jopa, noottia perille.. Kun niissähän mä siitä valitin. Mutta siis hyvä vaan.
Mun oli tarkotus lykätä semmonen iso nivasta tietoja myös luettavaksi, mutta kun oli sitten asian käsittänyt kuten se pitääkin, niin lähdin paperit kourassa kotiinkin..
Jep,
kaikki arvot ym. näytti siis kuitenkin olevan kohdillaan, paino noussu viime käynnistä (10+ jotain) vain kilon ( \o/ ) ja samoin hemoglobiini oli noussut edelliskerrasta, 124 -> 128 :)
Hienoa, ei siis vielä ainakaan lisärautaa.
Paineet oli matalat kuten aina, tällä kertaa jopa matalammat kun viimeksi 107/60 ja sykkeet jumpsutti nätisti heti kun laitteen laitto päälle, siinä 150 tienoilla oli, kohdunpohjakin hienosti sieltä nousussa, tossa se tuntu vähän navan alapuolella :)
Tämä täti tällä kertaa jopa kysyi multa, että onko mulla miten luottavainen olo nyt tämän odotuksen suhteen kun ajattelee tuota edellistä?
Olin hiukan äimänä tosta kysymyksestä, koska ei se viimeks oikeestaan edes kyselly mitään tosta edellisestä odotuksesta :o
Se joka sinne nootin onkaan antanut, niin kyllä kiitoksen nyt ansaitsis, nimittäin viime käynnin jälkeisenä yönä mä en nukkunut kun muutaman tunnin, kun päässä vaan pyöri se mitä siellä mulle sanottiin.
Niin, vastaushan oli että on ja ei.
Mä olen päättänyt saada tämän lapsen, mutta silti tiedän mitä kaikkea voi tapahtua vaikka kuinka päättäisin ja mitä. Ei se lopulta ole mun päätettävissä.
Tultiin sitten kotiin ja kotitöitä tuossa puuhailin, kun sitten istahdin niin monta pientä monotusta tuli että tuntui!
Kyllä hetken aikaa oli "lamaantunut" olo kun tajusin että heeii!! Täältähän tulee jo näin voimakkaita potkuja :D <3
Jep, ilta meni sitten rentoutuessa koko perheen kesken kylpylässä ja nyt särkee päätä, onneksi jo helpottamaan päin sekin.
Ja ei muuta kun ens kertaan!
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
rv 15+2
Niin ne päivät on taas vierähtäneet, tuossa yllä ihan tuoretta kuvaa, tältä aamulta nimittäin :)
Kyllähän tällä kummulla jo kokoa alkaa olemaan ihan mukavasti, töissä kyykkiminen tekee jo heikkoa, kun ei yksinkertaisesti taivu :D
Pikkarainen siellä onneksi jo välillä ilmottelee olemassa-olostaan potkasemalla,
toista viikkoa jo kuulostellu että onko vaiko ei, mutta kyllä ne ihan selvästi liikkeitä on <3 Ihanaa, kun vielä voimistuisivat ja kyllähän ne niin tekeekin ajallaan :)
Sydän lödä jumpsuttaa, edelleen niitä joka päivä kuuntelen ja niin varmasti jatkossakin. Onneksi on oma laite, ei tarvitse lähteä päivittäin neuvolaan ;)
Keskimäärin syke on siinä 150 tienoilla ollut, vaihteluakin sopivasti.
Yllätyin jopa eilen, kun en ottanut paniikkia päälle kun ensimmäisellä kuuntelukerralla ei kuulunut kuin suhinaa ja omaa sykettä, kuitenkin näyttö antoi sykkeet 132 ja siitä ylöspäin, menin sitten kunnolla sohvalle makuulle ja kun laitoin laitteen päälle niin äänet löyty heti.
Kai se on kun tietää että tässä vaiheessa ei tehdä mitään vaikka jokin menisikin pieleen.
Toisella nettipalstalla eräs "vanha tuttava" kysyi että pelottaako mua, että menetän tämänkin?
Pakko siihen oli vastata että eipä juuri ja eihän sitä mitään saa jos ei uskalla edes yrittää. Mä olen päättänyt saada tämän vauvan, elävänä. Sekä hänelle tietysti pitkää ikää ja terveyttä.
Oho, taisinpa ekan kerran puhua sitten ihan vauvasta, tähän mennessä puhe on aina ollut Pikkaraisesta tai muusta vastaavasta, antaako ajatukset nyt tilaa jo sille, että mun mahassani on oikeasti pieni vauvan alku?
Jännää ;)
Nyt tekemään ruokaa lopulle perheelle, iskäkin sai aamupalaksi kakkua ja kahvia sänkyyn sekä lasten lahjat ja kortit :)
Palataan taas!
torstai 4. marraskuuta 2010
rv 13+6
Huomenna taas täydet viikot,
mietin juuri että minne nämä päivät oikein menevät?!
Toisaalta, hyvähän se on että aika kuluu, niin ei ehdi pohtia niin paljoa kaikkea.
Mutta toisaalta, pian alkaa tuntua liikkeet ja pelkäänkö mä sitten jatkuvasti niiden loppua?
No, maanantaina kuitenkin käytiin nt-ultrassa, tuolloin viikkoja siis oli 13+3
Tässäpä otoksia murusesta <3
Pikkuruinen nyrkki <3
Kaveri oli ensin kovin jääräpäisen oloinen, pötkötteli vaan nätisti kasvot "kameraan" päin eikä suostunut millään kääntymään vaikka kuinka tönittiin anturilla, vähän jalkaa helutti. No, sitten kätilö kuvaili muuten vaan ja hetken kuluttua tämä kääntyikin oikeaan asentoon tuon nt:n kannalta. Turvotus oli normaali, 0,9.
Oli huimaa seurata kuinka tarkkaa kuva noilla laitteilla saa,
pienet varpaat ja sormet pystyttiin laskemaan ja molempia oli oikea määrä,
jalat näytti hurjan pitkiltä, eli pitkäjalkainen rimppakinttu sieltä on ilmeisesti tulossa :)
Reisiluuta kun kuvattiin niin pikkanen laittoi käden eteen (kyllä vähän nauratti) ja yhdessä kohdassa näytti "meille" peukkua, siis muut sormet oli nyrkissä ja vain peukalo pystyssä <3
Ihana oli käydä.
Kauheasti oli käytännöt muuttuneet äiti-polilla, mutta eiköhän nekin nyt sitten tutuiksi tule.
Rakenne-ultraan on aika varattuna 2 päivää ennen joulua, samalla pääsen lääkärin tarkastukseen ja sovitaan jatkosta, kuinka seurataan, koska mulle on näin luvattu että seuranta on huomattavasti tarkempaa kuin aiemmin.
Tällä kertaa ei siis ilmeisesti muuta asiaa ollut, kaikki vaikuttaisi olevan tällä hetkellä hyvin :)
mietin juuri että minne nämä päivät oikein menevät?!
Toisaalta, hyvähän se on että aika kuluu, niin ei ehdi pohtia niin paljoa kaikkea.
Mutta toisaalta, pian alkaa tuntua liikkeet ja pelkäänkö mä sitten jatkuvasti niiden loppua?
No, maanantaina kuitenkin käytiin nt-ultrassa, tuolloin viikkoja siis oli 13+3
Tässäpä otoksia murusesta <3
Pikkuruinen nyrkki <3
Kaveri oli ensin kovin jääräpäisen oloinen, pötkötteli vaan nätisti kasvot "kameraan" päin eikä suostunut millään kääntymään vaikka kuinka tönittiin anturilla, vähän jalkaa helutti. No, sitten kätilö kuvaili muuten vaan ja hetken kuluttua tämä kääntyikin oikeaan asentoon tuon nt:n kannalta. Turvotus oli normaali, 0,9.
Oli huimaa seurata kuinka tarkkaa kuva noilla laitteilla saa,
pienet varpaat ja sormet pystyttiin laskemaan ja molempia oli oikea määrä,
jalat näytti hurjan pitkiltä, eli pitkäjalkainen rimppakinttu sieltä on ilmeisesti tulossa :)
Reisiluuta kun kuvattiin niin pikkanen laittoi käden eteen (kyllä vähän nauratti) ja yhdessä kohdassa näytti "meille" peukkua, siis muut sormet oli nyrkissä ja vain peukalo pystyssä <3
Ihana oli käydä.
Kauheasti oli käytännöt muuttuneet äiti-polilla, mutta eiköhän nekin nyt sitten tutuiksi tule.
Rakenne-ultraan on aika varattuna 2 päivää ennen joulua, samalla pääsen lääkärin tarkastukseen ja sovitaan jatkosta, kuinka seurataan, koska mulle on näin luvattu että seuranta on huomattavasti tarkempaa kuin aiemmin.
Tällä kertaa ei siis ilmeisesti muuta asiaa ollut, kaikki vaikuttaisi olevan tällä hetkellä hyvin :)
tiistai 26. lokakuuta 2010
rv 12+4 (uä:n mukaan 12+1)
Eli viimein "riskiraja" ylitetty.
Tosin, enpä tunne tuota riskirajaa enään tätä nykyä..
Harmi sinänsä, sillä olishan se ihanaa vetää ne vaaleanpunaiset kakkulat silmille ja olla autuaan tietämätön kaikesta pahasta mitä voi tapahtua. Toisaalta, jos en niitä tietäisi, en varmasti tällä hetkellä odottelis neljättä lasta (tarkoitan siis sitä että siinä tapauksessahan kolmas olis hengissä? )
Mutta siis, hyvähän se on, että tietää ja olisin ollut hyvin kiitollinen jo kolmatta (jopa jo ensimmäistä) jos vaikka neuvolassa olisi informoitu myös näistä ikävistä asioista. Ainoa mistä siellä taidetaan varoittaa on raskausmyrkytys.
---------
Massussa vissiin kaikki ihan kohdillaan, ainakin se kasvaa hurjaa vauhtia :D <3
Ja kyllä ne sykkeetkin sieltä on joka kerran kuuluneet, vaikka välillä saakin vähän etsiskellä enemmän jos vähemmän. Ja siinä 146-157 välillä ne on olleet <3
Hmm..
Koskahan sitä kertois asian "julkisesti"...? Ehkä viikon päästä, maanantaina kun on se np-ultrakin.
Palailenpa taasen :)
Tosin, enpä tunne tuota riskirajaa enään tätä nykyä..
Harmi sinänsä, sillä olishan se ihanaa vetää ne vaaleanpunaiset kakkulat silmille ja olla autuaan tietämätön kaikesta pahasta mitä voi tapahtua. Toisaalta, jos en niitä tietäisi, en varmasti tällä hetkellä odottelis neljättä lasta (tarkoitan siis sitä että siinä tapauksessahan kolmas olis hengissä? )
Mutta siis, hyvähän se on, että tietää ja olisin ollut hyvin kiitollinen jo kolmatta (jopa jo ensimmäistä) jos vaikka neuvolassa olisi informoitu myös näistä ikävistä asioista. Ainoa mistä siellä taidetaan varoittaa on raskausmyrkytys.
---------
Massussa vissiin kaikki ihan kohdillaan, ainakin se kasvaa hurjaa vauhtia :D <3
Ja kyllä ne sykkeetkin sieltä on joka kerran kuuluneet, vaikka välillä saakin vähän etsiskellä enemmän jos vähemmän. Ja siinä 146-157 välillä ne on olleet <3
Hmm..
Koskahan sitä kertois asian "julkisesti"...? Ehkä viikon päästä, maanantaina kun on se np-ultrakin.
Palailenpa taasen :)
torstai 21. lokakuuta 2010
Rv 11+6
Hups, päivitykset sitten hiukan jääneet unohduksiin, nyt niitä sitten siis :)
Elikkäs viime perjantaina, rv11+0 kävin vielä hematooman takia kontrollissa ja kaikki näytti todella hyvältä.
Hematooma oli "liiskaantunut" jo, eikä siitä siis ole enään vaaraa, se voi sieltä hiukan tiputtaa mutta ei muuta, huh! Tuon osalta.
Pikku-tyypillä näytti olevan myös kaikki oikein hyvin, kaksi kättä ja kaksi jalkaa löydettin ja molemmat parit viuhtoivat niin pirusti menemään <3 Kovin eläväinen tapaus sieltä siis löytyi, onneksi!
Pituutta huimat 3,6cm ja viikoissa heitti 2-3 päivää.
Maanantaina piipahdin sitten siellä verikokeissa ja päivällä soittelin ultraan aikaa, se olis sitten 1.11. klo 15.20, viikkoja pitäis olla sitten 13+3 mutta veikkaanpa että aika tasan 13 näyttää mitat ;)
Mutta sehän tässä on hyvä, että tota päivää ei lähdetä muuttamaan noin pienellä erotuksella, eroa pitäisi olla vähintään 6päivää ennen kuin laskettua aikaa lähdetään vaihtamaan :)
Uusi kotidopplerikin saapui tiistaina, kätevä kun ei tarvitse kaiuttimia, vaikka toisaalta, onhan niissäkin puolensa. Toisessa on viikkonäyttö, toisessa ei jne..
Mutta nyt niitä on kaksi, voi vaihtaa laitteesta toiseen jos haluaa ihan itsekseen kuunnella.
Pari kertaa tää tyyppi on mut ehtiny jo säikäyttään, mutta pitää muistaa että vielä on tilaa mennä piiloon anturia, jonkun aikaa saa aina etsiskellä, mutta joka kerralla ne äänet sieltä on onneksi kuuluneet!
Mahakin on jo ilmestynyt ihan kunnolla, eikä tätä todellakaan enään piilotella kovin kauaa, muutamia silmäyksiä kun on jo nähtykkin jne..
Alkuviikosta piti pomollekkin töissä kertoa, mutta eihän se sitten ollutkaan töissä, joten se siitä. Jospa huomenna tai sitten ensi viikolla?
Niin ja pari työkaveriakin jo tuumaili, toinen sano että ihan yöstä toi on tullut kyllä ja toiselle kun kerroin, niin sanoi että oli katsellutkin aiemmin, mutta ei sitten kehdannu kysyä mitään :)
Tässäpä vähän kuvia, parempia sitten saa toivottavasti siellä nt-ultrassa, nämä nyt vaan on vähän sinnepäin otettuja että sai selvyyden siitä hematoomasta ja viikoista.
Ja tässä massu rv 11+2
Siinäpä sitä päivitystä taas tälle erää :)
Elikkäs viime perjantaina, rv11+0 kävin vielä hematooman takia kontrollissa ja kaikki näytti todella hyvältä.
Hematooma oli "liiskaantunut" jo, eikä siitä siis ole enään vaaraa, se voi sieltä hiukan tiputtaa mutta ei muuta, huh! Tuon osalta.
Pikku-tyypillä näytti olevan myös kaikki oikein hyvin, kaksi kättä ja kaksi jalkaa löydettin ja molemmat parit viuhtoivat niin pirusti menemään <3 Kovin eläväinen tapaus sieltä siis löytyi, onneksi!
Pituutta huimat 3,6cm ja viikoissa heitti 2-3 päivää.
Maanantaina piipahdin sitten siellä verikokeissa ja päivällä soittelin ultraan aikaa, se olis sitten 1.11. klo 15.20, viikkoja pitäis olla sitten 13+3 mutta veikkaanpa että aika tasan 13 näyttää mitat ;)
Mutta sehän tässä on hyvä, että tota päivää ei lähdetä muuttamaan noin pienellä erotuksella, eroa pitäisi olla vähintään 6päivää ennen kuin laskettua aikaa lähdetään vaihtamaan :)
Uusi kotidopplerikin saapui tiistaina, kätevä kun ei tarvitse kaiuttimia, vaikka toisaalta, onhan niissäkin puolensa. Toisessa on viikkonäyttö, toisessa ei jne..
Mutta nyt niitä on kaksi, voi vaihtaa laitteesta toiseen jos haluaa ihan itsekseen kuunnella.
Pari kertaa tää tyyppi on mut ehtiny jo säikäyttään, mutta pitää muistaa että vielä on tilaa mennä piiloon anturia, jonkun aikaa saa aina etsiskellä, mutta joka kerralla ne äänet sieltä on onneksi kuuluneet!
Mahakin on jo ilmestynyt ihan kunnolla, eikä tätä todellakaan enään piilotella kovin kauaa, muutamia silmäyksiä kun on jo nähtykkin jne..
Alkuviikosta piti pomollekkin töissä kertoa, mutta eihän se sitten ollutkaan töissä, joten se siitä. Jospa huomenna tai sitten ensi viikolla?
Niin ja pari työkaveriakin jo tuumaili, toinen sano että ihan yöstä toi on tullut kyllä ja toiselle kun kerroin, niin sanoi että oli katsellutkin aiemmin, mutta ei sitten kehdannu kysyä mitään :)
Tässäpä vähän kuvia, parempia sitten saa toivottavasti siellä nt-ultrassa, nämä nyt vaan on vähän sinnepäin otettuja että sai selvyyden siitä hematoomasta ja viikoista.
Ja tässä massu rv 11+2
Siinäpä sitä päivitystä taas tälle erää :)
tiistai 12. lokakuuta 2010
rv 10+4
Se olis sitten 11. raskausviikko käynnissä, kohta jopa ohitsekkin jo :D
Tänään neuvolassa;
RR 112/60
Hb 124
Syke + !!
Pienten etsintöjen jälkeen syke sieltä löytyi, vahvana naputti <3 <3
Tuon neuvolantädin mukaan tämä on mun kuudes raskaus ja mulla on takana KAKSI synnytystä. "Niin no eihän tätä oikein voi synnytykseksi laskea" se mutisi kun oli puhetta meidän enkelistä.
Tietääkseni, mä olen synnyttänyt KOLME lasta, kaksi täysi-aikaista, yhden ennen-aikaisen.
Korttiin merkkasi raskaudet ja synnytykset, esikoisen ja kakkosen kohdalle sukupuolet merkkasi, merkinnän E (elossa) syntymäpainot jne..
Kolmosen kohdalle tuli merkintä rv 27+4 fetus mortus.
Mä lisäsin siihen kotona merkit sukupuolesta K (kuollut) ja syntymäpainon.
Hitto että ottaa päähän, muutenkin pää on kovilla ja sitten mun lapsi sivuutetaan täysin, aloin jo miettimään että oonko mä kenties nähnyt unta tai jotain?!
Ja myös kohtaan G/P on laitettu G6 P2 (aiemmat synnytykset).
Tästä aion mainita seuraavan kerran sairaalassa, eli perjantaina.
No, masussa vaikutti nyt olevan kaikki ok.
Perjantaina lisää uutisia :)
Tänään neuvolassa;
RR 112/60
Hb 124
Syke + !!
Pienten etsintöjen jälkeen syke sieltä löytyi, vahvana naputti <3 <3
Tuon neuvolantädin mukaan tämä on mun kuudes raskaus ja mulla on takana KAKSI synnytystä. "Niin no eihän tätä oikein voi synnytykseksi laskea" se mutisi kun oli puhetta meidän enkelistä.
Tietääkseni, mä olen synnyttänyt KOLME lasta, kaksi täysi-aikaista, yhden ennen-aikaisen.
Korttiin merkkasi raskaudet ja synnytykset, esikoisen ja kakkosen kohdalle sukupuolet merkkasi, merkinnän E (elossa) syntymäpainot jne..
Kolmosen kohdalle tuli merkintä rv 27+4 fetus mortus.
Mä lisäsin siihen kotona merkit sukupuolesta K (kuollut) ja syntymäpainon.
Hitto että ottaa päähän, muutenkin pää on kovilla ja sitten mun lapsi sivuutetaan täysin, aloin jo miettimään että oonko mä kenties nähnyt unta tai jotain?!
Ja myös kohtaan G/P on laitettu G6 P2 (aiemmat synnytykset).
Tästä aion mainita seuraavan kerran sairaalassa, eli perjantaina.
No, masussa vaikutti nyt olevan kaikki ok.
Perjantaina lisää uutisia :)
lauantai 2. lokakuuta 2010
Rv9+1
Eilen sitten meinasi alkaa pää pehmiämään, kun aamulla taas tiputtelin.
Oli yksinkertaisesti pakko lähteä tarkistamaan asia, missä mennään vai mennäänkö enään missään?
Omat isovanhemmat oli tulossa kyläilemään ja koitin kiirehtimättä tuossa olla, ei ne koskaan kovin pitkän istu kuitenkaan ;)
No, tunnin päästä ne alkokin lähtöä tekeen ja ite samalla laittelin ipanoille vaatetukset päälle.
Lähdettiin ajeleen, lapset mummolaan ja itse polille. Menin sinne siis ilman lähetettä tai aikaa.. Vastaanottaja alko siinä sitten pohtimaan, että tarviikohan mun nyt kuitenkaan mennä näytille. Kävi kysymässä lääkäriltä asiaa ja hetken päästä palasi, "juu, kyllä sut kohta sinne otetaan."
Jännä juttu että mun kansiokin löyty suoraan siitä naistenpolin hyllyltä :D
Alle tunnin jouduin istuskeleen ja sitten pyydettiin huoneeseen.
Lääkäri oli todella mukava, sano heti että hän kyllä ymmärtää huolen kun on sen verran rankka tuo tausta. Niinhän se tosiaan on..
Sitten ultrattiin. Ensin paineli vatsan päältä ja ihan alavatsalta löyty pientä arkuutta/epämiellyttävää tunnetta. Varsinaisesti se ei sattunut, mutta ei se kaukaa hakenutkaan.
Ensimmäisenä täti sano että täällä on hematooma. Sit toiseks vasta katso pikkasta.
Siellä se oli kasvanu, kaikki oli ihan hiljaa ja katottiin ruutua, "ihan kun siellä näkyis syke" sano lääkäri. Huh.. Näky se!
Samoten näky "pitkä" napanuorakin pienenä viiruna.
Hoitajakin tuli sieltä pöydän ääreltä kurkkaamaan ruutua ja saman hän totes.
Tällä kertaa mitat vastas viikkoja 8+5 - 8+6, eli 1-2 päivää vähemmän kun omat laskelmat (viimeksi oli kuitenkin 4päivää pienempi). Menen kuitenkin noiden omien laskujen mukaan niin kauan et päästään sinne np-ultraan jossa se sit paremmin määritellään.
Juu, se harmia ja harmaita hiuksia aiheuttava "ongelma" siellä todella on hematooma kohdunsuulla. Kokoa oli 19*15mm (eli 1,9cm*1,5cm) ja se siellä tiputtelee..
Hyvä asiahan on se, että tuo hematooma (ällöttävä sanakin jo) on pienempi kun pikkanen. Mä en edes tajunnu kattoa pikkasen mittoja kun tuijotin vaan sitä sydämen läpätystä <3 Mutta siis viikkojen 8+ perusteella pituus on noin 15-22mm (1,5-2,2cm).
Vaaranahan silti on, että jos toi tulee tuolta ryminällä ulos, niin se voi vetäistä pikkasenkin mukanaan, eli toivotaan sitten että tulee tuolla mahdollisimman hermoja raastavalla tavalla, tiputtelemalla.. Tai toinen vaiho-ehto, että imeytyy sinne kohdun seinämiin..
Nyt sitten 10 päivää pelkkää lepoa, pieniä kevyitä kotihommia saa tehdä mutta kehotti jättämään nekin muille. Eli itsellä sitten sohva selässä kiinni yli viikon. Ihanaa.
Mutta miten mä, joka tykkää tehdä ja puuhata saan pidettyä itteni paikallaan?
Ja kyllä mielikuvitus alkoi sit taas laukkaamaan kun aloin miettimään tuota napanuoraa. Kun se näytti kuitenkin suhteellisen pitkältä, niin toivottavasti tämä nyt ei sitten vtäse sitä solmuun,, niinkin kun on käynyt, kohtalokkain seurauksin.
Kai se on vaan yritettävä.
Tälläista tällä kertaa.
-Z
Oli yksinkertaisesti pakko lähteä tarkistamaan asia, missä mennään vai mennäänkö enään missään?
Omat isovanhemmat oli tulossa kyläilemään ja koitin kiirehtimättä tuossa olla, ei ne koskaan kovin pitkän istu kuitenkaan ;)
No, tunnin päästä ne alkokin lähtöä tekeen ja ite samalla laittelin ipanoille vaatetukset päälle.
Lähdettiin ajeleen, lapset mummolaan ja itse polille. Menin sinne siis ilman lähetettä tai aikaa.. Vastaanottaja alko siinä sitten pohtimaan, että tarviikohan mun nyt kuitenkaan mennä näytille. Kävi kysymässä lääkäriltä asiaa ja hetken päästä palasi, "juu, kyllä sut kohta sinne otetaan."
Jännä juttu että mun kansiokin löyty suoraan siitä naistenpolin hyllyltä :D
Alle tunnin jouduin istuskeleen ja sitten pyydettiin huoneeseen.
Lääkäri oli todella mukava, sano heti että hän kyllä ymmärtää huolen kun on sen verran rankka tuo tausta. Niinhän se tosiaan on..
Sitten ultrattiin. Ensin paineli vatsan päältä ja ihan alavatsalta löyty pientä arkuutta/epämiellyttävää tunnetta. Varsinaisesti se ei sattunut, mutta ei se kaukaa hakenutkaan.
Ensimmäisenä täti sano että täällä on hematooma. Sit toiseks vasta katso pikkasta.
Siellä se oli kasvanu, kaikki oli ihan hiljaa ja katottiin ruutua, "ihan kun siellä näkyis syke" sano lääkäri. Huh.. Näky se!
Samoten näky "pitkä" napanuorakin pienenä viiruna.
Hoitajakin tuli sieltä pöydän ääreltä kurkkaamaan ruutua ja saman hän totes.
Tällä kertaa mitat vastas viikkoja 8+5 - 8+6, eli 1-2 päivää vähemmän kun omat laskelmat (viimeksi oli kuitenkin 4päivää pienempi). Menen kuitenkin noiden omien laskujen mukaan niin kauan et päästään sinne np-ultraan jossa se sit paremmin määritellään.
Juu, se harmia ja harmaita hiuksia aiheuttava "ongelma" siellä todella on hematooma kohdunsuulla. Kokoa oli 19*15mm (eli 1,9cm*1,5cm) ja se siellä tiputtelee..
Hyvä asiahan on se, että tuo hematooma (ällöttävä sanakin jo) on pienempi kun pikkanen. Mä en edes tajunnu kattoa pikkasen mittoja kun tuijotin vaan sitä sydämen läpätystä <3 Mutta siis viikkojen 8+ perusteella pituus on noin 15-22mm (1,5-2,2cm).
Vaaranahan silti on, että jos toi tulee tuolta ryminällä ulos, niin se voi vetäistä pikkasenkin mukanaan, eli toivotaan sitten että tulee tuolla mahdollisimman hermoja raastavalla tavalla, tiputtelemalla.. Tai toinen vaiho-ehto, että imeytyy sinne kohdun seinämiin..
Nyt sitten 10 päivää pelkkää lepoa, pieniä kevyitä kotihommia saa tehdä mutta kehotti jättämään nekin muille. Eli itsellä sitten sohva selässä kiinni yli viikon. Ihanaa.
Mutta miten mä, joka tykkää tehdä ja puuhata saan pidettyä itteni paikallaan?
Ja kyllä mielikuvitus alkoi sit taas laukkaamaan kun aloin miettimään tuota napanuoraa. Kun se näytti kuitenkin suhteellisen pitkältä, niin toivottavasti tämä nyt ei sitten vtäse sitä solmuun,, niinkin kun on käynyt, kohtalokkain seurauksin.
Kai se on vaan yritettävä.
Tälläista tällä kertaa.
-Z
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)