Syntymän ihme

Torstaina 5.5. menin siis ä-polille, sovittu aika oli 9.45.
Siitä sit pissinäytettä jättään ja käyrille pötköttään. Kätilö ilmotti että leukkarit oli vähän koholla, mutta saatto johtua ihan siitäkin kun oli niukka näyte.
Käyrä oli hyvää ja verenpaineet kuulemma ok, pohdin vaan että ottikohan kukaa huomioon että mun paineet oli normaalisti luokkaa 102/62 ja tuollon ne oli muistaakseni 130/89..

Sitten ultraan ja oli sama lääkäri ottamassa vastaan joka oli viikkoa aiemminkin, se oli sit käyny M. Hirviojalta (oli Jessen synnytyksessä mukana) mielipidettä käynnistyksestä ja ilmotti heti, että se kyllä tänä päivänä alotetaan, kun mun toiveenani on näin ollut ja toinenkin lääkäri sitä puolsi, tällä taustalla..

Vauvalla oli kaikki kunnossa, paino-arvio oli 3,4 - 3,5 kg ja mä luotin ehkä jopa siihen että hädin tuskin olis tota 3,4kg:a kun kaikki oli tähän mennessä sanonu että "hirmusen pieni" jne..
Kohdunsuu olikin sit samassa missä viikko aiemmin, eli _mitään_ ei ollut tapahtunu.
Käynnistystapana cytotec.

Ensimmäisen napin sain klo 11, osastolle siirryin klo 12. Miehelle soittelin heti kun sain tietää että sinne jäädään, että tietää sit hommata itelleen kyydin kaupunkiin :)
Supistuksia alko tuleen aikalailla heti sen jälkeen kun olin ekan napin ottanu, 12 supistusta laskin siihen tuntiin minkä istuin ja odotin siellä ä-polin aulassa, ei ne millään tavalla kipeitä olleet, mutta tunsi kuitenkin.

Seuraava lääke laitettiin kohdunsuulle 15.40, tässä vaiheessa supistukset oli laantuneet jonkun verran ja mä kärvistelin osastolla, kun huonetoverina oli nainen joka oli siellä supistusten estossa, rv 31..
Suppareita lähti taas tuleen aika säännöllisesti taas ton toisen pillerin jälkeen, mutta ei ne sit tehneet kuitenkaan mitään tuolla alakerrassa ja illalla käytiin tuikkaamassa joku kipupiikki olkapäähän, että saisin nukuttua. P*skan marjat, se meni päähän ku metrin halko ja alko naamaa kutittaan, kutinaan piti sit pyytää lääkettä ja sain ataraxia, minkä tarkotus oli auttaa myös nukahtaan, mutta loppuyön mä sit pidättelin oksennusta, kun se piikki teki myös vuosisadan "krapulan" .. huh..

Aamulla 6.5. tsekattiin paikat ja kanavaa jälkellä ~1,5cm, sisäsuu löyhästi auki sormelle, omia suppareita tuli muutamia, suht säännöllisesti, muttei niissä tuntua ollut kuitenkaan.
Sit käytiin laittamassa cytotec siinä 10-11 välillä ja hetken päästä oli erikoislääkäri todennu että katotaan nyt niillä mun omilla supistuksilla vielä ja kätilö kävi napsaamassa sen pillerin pois.
Klo 16 käytiin toteamassa että omat supparit ei riitä ja tuotiin taas cytotec kohdunsuulle.
Se ei kauheesti tuntunu vaikuttavan ja vasta klo 18 alko supparit vahvistuun ja tuleen taas säännöllisesti, nyt niissä oli jopa tuntuakin, muttei ne juuri mitään tehny, klo 21 oli kohdunsuu auennu 2 sormelle. Yöks en huolinu enään sitä kipulääkettä, vaan seisoin suihkussa varmaan tunnin ja kuumatyynyn kanssa menin sit nukkuun, kävin sitä kertaalleen mikrossa lämmittämässä uudestaankin, noin klo 2 supistukset sit laantu..

Lauantaina 7.5. mentiin jo 40+1,
lääkäri kävi ~klo 10 ja nyt oltiin auki jo 3cm, enään ei laitettu cytotecia ja saatiin lupaus saliin pääsystä, heti kun semmonen vapautuu,, käytiin miehen kanssa ulkona kävelyllä ja suppareita tuli säännöllisen epäsäännöllisesti,, oli varmaan kiva muilla kun mä puuskutin siinä lähikaupan kassalla, iski meinaan aika mojovan just samalla hetkellä kun piti olla maksamassa :D

13.45 päästiin saliin ja 14.05 alettiin tiputtaan oksitosiinia..
klo 16.30 mennessä ei ollu tapahtunu oikein mitään, oksitosiinia nostettiin säännöllisesti, auki oli edelleen 3cm ja kalvorakko alko muotoutuun tässä vaiheessa..
Olo oli todella kipeä, etenkin kun supparit oli hyvin epäsäännöllisiä vielä..
18.30 istuin ammeessa suihkun kanssa ja
19.30 puhkastiin kalvot, auki olin jo hurjat 4cm..
20.10 alotettiin tiputtaan antibioottia,, Nojailin sit säkkityynyyn ja koitin eri keinoja miten sais otettua näppärästi supistuksia vastaan,, hitto kun niitäkään ei osannu yhtään ennakoida kun edelleen oli epäsännöllisiä..
klo 21.20 kohdunsuula tilanne oli edelleen sama,4cm ja sain samalla kohdunkaulanpuudutteen.. Puudute EI toiminu tälläkään kertaa.. ihmettelen vaan mistä ne on tohon kertomukseen repässy että se auttaa..? 21.45 on meinaan kirjotettu että se ei oikein auta ja taas suihku kutsu..
22.25 mä aloin sit jo tosissani pohtiin epiduraalia, mitä mä en oo IKINÄ huolinu, pelkään meinaan neuloja jo muutenkin ja kammoksu(i)n ajatusta että joku tökkäis neulan mun selkääni ja onhan noita "kauhukertomuksia" kuultu,, mutta sit kun järjellä aloin pohtiin, että mikään muu ei tuu mua auttaan niihin kipuihin ja niiden kanssa en pysty rentoutuun, niin suostuin sit. Oli vielä lahdesta tullu joku alanansa ammattilainen, pitkän työuran tehny anestesialääkäri päivystämässä. Hyvin se meni, vähän inhottavasti tuntu kerran kun osu johonkin hermoon, ihan kun jonkun letkun olis vetäny pois mun selkärangastani, hyi..
Taisin kaks supistusta tuntea sen jälkeen ja saatoin vaan todeta että sehän oikeesti toimii! :)
00.45 oli paikat auki 7cm, 2.15 sit 9cm ja tässä välissä kätilö kävi tuuppaamassa reunoja pois tieltä, lähti ja samalla hetkellä mä aloin tunteen että nyt laskeutuu pää alas, ääntä oli pakko käyttää supistusten tullessa ja niiden välissä huusin miestä hereille, se simahti siinä puolen yön tienoilla toiseen sänkyyn mikä siellä salissa oli..
2.29 alko ponnistus ja päässäni vaan päätin että tällä kertaa tää on nopeesti ohi,, ponnistin ja ponistin ja sit jo huudettiin että hetkeks seis ja sit sai taas jatkaa. 5 min ponnistuksen jälkeen oli poika syntyny (klo 2.34) siinä se kertaalleen vinkas ja alotti vaan tuiman tuijotuksen kätilöihin, kaveri oli todella kinanen ja viimein sieltä sit alko pieni parkukin tulemaan,, kyllä siinä itku tuli itellä sitä katellessa, vielä enemmän kun kätilö sano, ettei tän parempaa äitienpäivälahjaa voi saada.

Pojan sain rinnalle, siihen hän rauhottu nopeesti, tunne oli uskomaton, "voiko tää olla totta? Elävä vauva!" Tunnin vauva sit roikku rinnalla, oli melkonen imuvoima ja kätilökin kiljas kivusta kun otti vauvan siitä "irti" :D
Meinas joutua kutsuun sit vielä lastenlääkärin paikalle, kun pojalla pulssi hakkas 200/min, mutta onnek siitä pienen pesun jälkeen rauhottu sinne 161-167 tienoille ja päästiin siirtyyn osastolle.

Osastolla pojalla oli infektioseuranta kahden vuorokauden ikäseks asti ja niissä tuli onneks hyvät tulokset, mikään ei viitannu siihen että olis saanu tartuntaa siitä streptosta. Huh!

Kotiin lähtiessä sain vielä synnytyskertomuksen josta sit selvis että olipa ollu napanuora kertaalleen kaulan ympärillä, tän takia mun käskettiin hengähtään kesken ponnistusvaiheen että olivat saaneet sen kiepautettua pois.. Mutta jännä sinänsä ettei mulle sanottu mitään,, eikö ne uskaltanu?
Mä vaan ihmettelin sitä pientä nirhaumaa toisen kaulassa ja verenpurkaumia silmissä, mitkä näkyy vieläkin, niistä tosin ajattelin että olis voinu tulla ihan siinä ponnistusvaiheessakin.
Niin ja istukasta sanottiin salissa että on hieman kalkkeutunut, mutta tästä ei ollut merkintää missään..

Mutta kaikinpuolin jäi kuitenkin hyvä maku tosta synnytyksestä, tää kun saatto olla se viimenen mun kohdallani.

Ne viralliset kestot oli

I 6h59min
II 5min
III 6min

kokonaiskesto siis 7h10min :)

Tässä vielä me, syntymäpäivän iltana <3